[PC] Carmageddon II: Carpocalypse Now (1998)

Ensimmäinen Carmageddon kävi uusintakäsittelyssäni vähän aikaa sitten lisälevyineen ja nyt oli kagosen vuki. Aikanaan tämä jätti enemmän hyviä, mutta myös jotain varsin huonoja muistoja mieleeni.

Muistelen nyt ensin tovin wanhoja, ennenkuin pääsen siihen, miltä peli tuntui nyt tänä päivänä, lähes 20-vuoden jälkeen.

Olihan se ensimmäinen Carma aikanaan hyvä peli ja kaikkea, mutta kun jatko-osa ilmestyi ja pukki sen minulle aikanaan jouluksi toi, niin kehveli sentään, sehän oli vielä rutkasti parempi. Täysin ongelmaton se ei toki ollut ja palaan kohta aiheeseen tarkentamaan miksi, mutta ihan järjetön parannus se kuitenkin oli kaikin tavoin.

Ensimmäiseksi täytyy tietenkin mainita se päällepäin näkyvin, eli grafiikka. 3D-kortit olivat kovaa vauhtia yleistymässä joka kotiin tuohon aikaan ja minultakin se sen aikainen huippukortti, eli Voodoo 2, löytyi. Olihan tämä sen avustuksella todella hienon näköinen edelliseen verrattuna. Poissa olivat suttuiset tekstuurit, lyhyt piirtoetäisyys ja spritepohjaiset jalankulkijat. Nyt niin jalankulkijat, kuin autotkin menivät oikeasti säpäleiksi. Raajat ja pellinkappaleet lenteli pitkin maita ja mantuja sekä jäivät radalle häiriöksi, kun vaikuttivat auton alla jopa auton käyttäytymiseenkin.

Tällä kertaa myös sai olla varovainen kovaa ajaessaa, sillä esim betoniporsaaseen tai tolppaan sopivassa kulmassa ja nopeudessa kun töräytti, niin auto olikin yht'äkkiä korjaamattomasti kahdessa osassa, jolloin oli kisa oli välittömästi ohi.

Myös muita pelillisiä parannuksia tehtiin. Tällä kertaa niitä negatiivisia poweruppeja oli reilusti harvemmassa. Tässä tuntui huonolta tuurilta, jos sellaisen sattui poimimaan, niinkuin pitääkin, kun aiemmin se tuntui olevan lähestulkoon fiftififti. Toki uusia poweruppeja on lisätty rutkasti, kuten myös useita käytettäviä itemeitä ja niille soveltuva kevyt Dukemainen inventaario.

Lisäksi radat ja tekoäly oli parempia kuin ennen, toisinsanoen kaikki oli parempaa kuin ennen. Vaikea sanoin kuvailla miten siistin ensivaikutelman tämä minulle, seiskaluokkalaiselle ykkös Carman fanille silloin antoi. Euforiaa kesti jonkun aikaa, mutta toki ne huonotkin puolet jossain vaiheessa alkoi kyrpimään. Ja urakalla.

Uutta Carmaa piti tottakai uudistaa muutenkin kuin vain pinnalta sekä sieltä ja täältä, niinpä Stainless Steel teki tähän vaihteluksi kolmen kisan välein eräänlaisia tehtäväratoja, jotka on läpäistävä, mikäli pelissä edetä tahtoo. Ja nämä tehtävät olivat suurimmaksi osaksi yhtä vaikeita, kuin ärsyttäviäkin. Tehtävänä oli useiten yksinään kilpaa ajaminen kelloa vastaan, tappaa tiettyjä jalankulkijoita tietyissä paikoissa ja/tai tuhota ennaltamäärättyjä kohteita törmäämällä niihin. Kaikissa tehtävissä oli aikaraja ja ne tuntuivat ainakin silloin niin pirun vaikeilta, suoraan sanottuna pelinpilaajilta. En tainnut pelata helpoimmalla vaikeustasolla, sillä en koskaan peliä läpäissyt, niin paljon kuin tästä muuten pidinkin.

Toinen valituksen aiheeni oli pelin soundtrack. Soundtrack sisältää yhteensä vain 7 biisiä, kolme instumentaalibiisiä Sentienceltä ja neljä alkuperäistä hittiä Iron Maidenilta. Sentiencen biisit olivat aika mitäänsanomattomia ja siihen aikaan lähestulkoon vihasin Iron Maidenia. Kaiken kruunasi se, että ainakun biisi vaihtui, niin peli rupesi jumittamaan pahasti muutamia sekunteja, kun pelilevy lähti asemassa kuumeisesti suristen hakemaan uutta biisiä soitettavaksi. Tämä oli viimeinen niitti muutenkin vaikeisiin tehtäviin, joita biisinvaihdos pääsi aina välillä vieläpä sabotoimaan, joten pelasin lopulta mielummin ilman musiikkeja.

Pelin kisat on jaettu kymmeneen osioon. Jokainen osio sisältää kolme perinteistä kisaa ja lopuksi yhden tehtävän. Muistelisin, että peli jäi sillon kahdeksannen osion tehtävään, missä piti tuhota ensin lentotukialuksen kannelta tykkejä, siirtyä pohjakerrokseen reaktorin kimppuun, ajaa takaisin kannelle ja hyppiä torniin ajamaan pahan amiraalin yli. Samoin mieleeni on erityisen vaikeana syöpynyt lukemattomien ja taas lukemattomien yritysten saattelemana osion 5 aika-ajo talviradalla sekä osion 7 lennonjohtotorniin hyökkäys. Hyvä peli oli muuten, mutta juurikin nuo tehtävät, hnnngh. Muistin ennen tätä uusintapelikierrostani edelleen turhautumiseni juurikin noihin tehtäviin todella elävästi.

Keskenhän tämä siis silloin aikanaan jäi ja nyt oli tarkoitus korjata asia pois päiväjärjestyksestä. Etukäteen olin todella huolissani juurikin noista edellämainituista tehtävistä, mutta rohkeasti ja mielenkiinnolla otin haasteen kuitenkin vastaan.

---

Nyt siis vuorostaan uunituoreet tunteet ja kokemukset äskettäisen läpipeluun jälkeen. Tätä edellinen pelikertahan oli ollut joskus silloin vuonna 1999.

"Herranjestas, toimiipa tämä sulavasti", oli ensimmäiset ajatukseni, kun ensimmäiseen kisaan pääsin. Edellinen Carma kun on vielä aika tuoreessa muistissa, niin ero siihen oli suorastaan häikäisevä. Tämähän näytti aika hyvältä selkeine kirkkaine väreineen ja 3D-grafiikkoineen, sekä pyöri vieläpä todella sulavalla fps:llä verrattuna edelliseen peliin. Tästä tulenee mielenkiintoista, ajattelin.

Otin suosiolla helpoimman vaikeustason, jos sillä saisi tehtäviin lisää sekunteja, sillä tällä kertaa ei ollut aikomuksena jättää peliä liiallisen haasteen takia kesken.

Ja olihan se mielekästä, Pelaaminen oli edelleen hauskaa ja oikeastaan kaikkea on paranneltu edellisestä osasta. Autot hajosi helpommin kuin ykkösessä joka on suuri plussa, radat kuin powerupitkin on parempia ja pelaaminen muutenkin tuntui vähemmän rasittavalta. Tuntui, että tämä tosiaan on täydellinen jatko-osa.

Täydellinen jatko-osa ei silti tarkoita vieläkään täydellistä peliä. Biisin vaihtuminen ei enää hyydytä koko konetta ja Iron Maideniakaan en enää nykyään vihaa, mutta soundtrack kyllä silti on heikoilla kantimilla. Sentiencen biisit ei kuulosta oikein miltään vieläkään ja Iron Maidenin kappaleet tuntuu olevan reippaasti yliedustettuna. Neljää Maidenin biisiä kierrätetään jatkuvasti tyyliin Trooper -> Aces High -> Trooper -> Be Quick or Be Dead -> Aces High -> Man on the Edge -> Aces High -> välillä yksi Sentience ja sitten taas Aces High.. Argh. Luulisin, että ehkä joku esto on koodattu, ettei samaa biisiä tullut koskaan kahdesti putkeen, mutta kun joku biisi on juuri vaihtunut toiseen, on sillä juuri vaihtuneella liian hyvä tilaisuus olla taas soittolistalla seuraavaksi. Tämä. On. Ihan. Uskomattoman. Puuduttavaa. Joo, olisihan sitä voinut pelata ilman musiikkeja tai omilla musiikeilla, mutta en sitä jostain syystä tehnyt vaikka vähän väliä asiaa mietinkin. Alttabbaus ei pelin aikana toiminut enkä koskaan saanut aikaiseksi laittaa omia biisejä soimaan ennakkoon, niinpä kärsin suosiolla sitten vain. Tulipahan kuunneltua klassisia Iron Maidenin hittejä kymmenen tunnin edestä ja nyt sitten vihaankin taas Iron Maidenia.. No en sentään.

Entäs ne paljon marinaa aiheuttaneet tehtävät? Olihan ne haastavia edelleen. En tosiaan tainnut silloin aikoinaan pelata helpommalla tasolla, sillä nyt ne vaikeimmatkin tehtävät meni ihan siedettävillä yritysmäärillä läpi. Vaikeita olivat kyllä ne tietyt edelleen, mutta eivät enää mitään ihan mahdottoman tuntuisia, missä ei ainuttakaan virhettä sallita. Periaatteessa tehtävät oli ihan hyvä idea tuomassa vaihtelua, mutta ei ne ihan tällaisenaan oikein minusta aja tehtäväänsä (vau, keksin puujalan!). Internet osaa nykyään kertoa, että tehtävät lisättiin viime hetkellä mukaan vähällä testaamisella, ja siksi ne on sellaisia kuin on.

Suora lainaus Carmageddon.comista: "Okay, I admit it (writes nobby)... The missions were difficult. BLOODY difficult. They were a late addition to the game design, and I had to very little time to implement them all and even less time to test them."

Vaikka niitä muistoissani olleita mahdottoman vaikeita tehtäviä sain omaksi yllätyksekseni tehtyä ilman käsittämättömiä rageja, niin sitten ilmeni uusi ongelma paratiisiin. Tällä kertaa autoa pystyy parantelemaan (akselilla nopeus/kestävyys/vahinko) kisan aikana lennosta, mutta se vaatii, että etsii ratoihin piiloitettuja upgraden vaativia tyhjiä slotti-itemeitä. Ne on usein varsin hyvin joko piilossa, tai sitten vain niin kinkkisessä paikassa, etten jaksanut niillä ihmeemmin päätäni aluksi vaivata. Ajattelin että tulevat vastaan jos tulevat. Etsin niitä sitten myöhemmin jos tarve vaatii.

Aluksi peli oli helppoa ja mukavaa rälläystä, mutta loppua kohden tuntui, että kestäviin autoihin tehtävä vahinko lasketaan lottokoneen läpi, ja usein tuloksena on 0. Joskus hinkutetaan prosentti kerrallaan vastuksen helttejä alemmas ja tämä yleensä kesti ikuisuuden, sillä usein damagea ei vain tunnu menevän millään perille. Ihan sama missä kulmassa ja miten kovaa ajaa päin.

Fiilikset vaihtuikin hitaasti alun letkeästä ja iloisesta pelailusta lähes äärimmäiseen turhautumiseen loppua kohden. Ehkä olisi pitänyt alkupuolella grindailla niitä upgradeslotteja sekä rahaa kovempia autoja varten sen sijaan, että nopeasti kahlaa kisoista toiseen. Takaisin helpompien osioiden kisoihin siirtyminen ei meinaan onnistunutkaan.

Säästössä oli jonkun verran rahaa ja tovin lisäsäästämisen jälkeen ostin sitten kerralla pelin isoimman auton. Problem solved? No ei. Kaikki rahat sinne meni ja pelaajan omissa käsissä se olikin tavallaan varmaan heikoimpia kaikista autoista, en tiedä onko se bugi vai mikä. Vastustajien autot tuhoutuu kyllä tuosta vain kun vähän runttaa päin, mutta radan esteisiin tai taloihin törmätessä massa toimii itseään vastaan ja auto tuhoutuu kuin itsestään. Eikä se koonsa puolesta edes mahtunut kulkemaan lähes mistään. Ei mennyt ihan putkeen taaskaan.

No, lopulta sain kun sainkin hinkattua pelin läpi ja viimeisen tehtävän maali kun viimein edessäni häämötti, tunsin saavuttaneeni jotain mikä jäi silloin joskus penskana kesken. Nyt se on tehty ja Carmageddon 2 vihdoin läpäisty. Jälkikäteen tarkasteltuna sanottakoon, että olihan se hyvä peli, vaikkei toki virheetönkään. Erinomainen jatko-osa kuitenkin ja täysin pelattavaa kamaa nykypäivänäkin. Hieman iski haikeus, vaikken juuri enempää olisi jaksanutkaan enää pelata.

Loppu on lähellä..

Ilmeeni kun peli läpi. gg easy