[PS2] Shadow of the Colossus (2005)

Shadow of the Colossus on taas yksi sellaisista tuotoksista, johon olen käytännössä aina halunnut tutustua, mutta syystä tai toisesta sitä en sitä kuitenkaan ole toden teolla tehnyt. Pelin taide, maailma ja erityisesti jättimäiset kolossit ovat aina vaikuttaneet minusta todella upeilta. Vuosien kuluessa peliin juurtunut kulttimaine sai minusta viimein yliotteen ja päätin tehdä asiaan kauan kaipaamaani muutoksen.

(kultti?)klassikko kehissä

Aloitin tänään pelaamaan erästä aiemmin pelaamatta jäänyttä klassista Playstation 2 -peliä ja huh, kylläpä vakuuttaa parin tunnin pelaamisen jälkeen. Lyhyestä virsi kaunis ja tässä kaikki tältä erää, aiheesta lisää lähiaikoina :-D

[SWITCH] Shovel Knight: Specter of Torment (2017)

Vaikka internetin väki toista mieltä laajalti onkin, niin minun mielestä edellinen Shovel Knightin dlc oli pieni pettymys, eikä vähiten kömpelön Plague Knightin takia. En siksi ollut etukäteen niin innoissani tästä seuraavasta lisäristä, vaikka pelattavana hahmona esiintyykin viileä viikatemies Specter Knight.

[WII] The Legend of Zelda: Twilight Princess (2006)

Lisää Zeldaa jälleen ja syyttävä sormi osoittaa tietenkin mestarillista Breath of the Wildia. Viime vuonna uudelleenpelaamani The Wind Waker lähes kykeni minut saamaan Twilight Princessin pariin, mutta aivan en ollut siihen kuitenkaan vielä valmis. Nyt kun sarjan tuleva suunta on varmistettu jatkamaan vapaammalla BotW:sta tutulla tiellä, niin teki mieli pelata yksi taas lineaarisempi Zelda pois alta.

[SWITCH] Shovel Knight: Plague of Shadows (2015/2017)

Shovel Knightin ensimmäinen delsu on Plague of Shadows. Päähahmona nähdään peruspelistä tuttu Plague Knight -alkemisti vaihtoehtoisessa juonikuviossa.

[NDS] Castlevania: Dawn of Sorrow (2005)

Dawn of Sorrow on kymmenisen vuotta ollut hyllyssä odottamassa läpipeluutaan. Matkakoneilla pelaamista en ole hirveästi jaksanut koskaan harrastaa, matkoillakaan, niin pelaamatta on tämä(kin) DS-peli jäänyt. Ainakin kahdesti olen aiemminkin alusta aloittanut ja vaikka peli itsessään on hyvältä vaikuttanutkin, ei koskaan tullut tallennukseen palattua ensimmäisen session päättymisen jälkeen.

[SWITCH] Shovel Knight: Shovel of Hope (2014/2017)

En ollut lapioritarin kiiltävissä pöksyissä ensimmäistä kertaa. Ensimmäisen läpipeluun suoritin PC:n puolella joitain vuosia sitten Shovel Knightin ollessa vielä uudehko peli, mutta ostin tämän hyvillä mielin uudestaan Switchillekin. Halusin vilpittömästi tukea pelin tehnyttä Yacht Club Gamesia ja samoin Switchiä, jonka kätevästä käsi/tv-konsolihybridi-ideasta olen tykännyt todella paljon. Shovel Knightista oli jäänyt edellisellä pelikerralla todella hyvät fiilarit, eikä uusintapeluu kuulostanut yhtään pöllömmältä idealta.

[3DS] The Legend of Zelda: A Link Between Worlds (2013)

Zelda-sarjassa riittää nimikkeitä ja vielä pelaamattomia sellaisia on kyseisestä kirjastosta minulla nyt jälleen yksi vähemmän. A Link Between Worlds on jatkoa klassiselle vuoden 1991 A Link to the Pastille, joka onkin yksi sarjan muutamista kulmakivistä.

[SWITCH] The Legend of Zelda: Breath of the Wild (2017)

Make Zelda great again, sanoi Nintendo ja uudisti Zelda-sarjan kaavaa todenteolla pitkästä aikaa. Breath of the Wild on minusta paras Zelda koskaan ja samaten hyvin todennäköisesti tämän vuoden paras peli, jos ei ihmeitä loppuvuodesta tapahdu. Ainakin tällä hetkellä vielä myös tuntuu, että saattaisi olla yksi kaikkien aikojen peleistäkin. Great success.

[PS4] Nioh (2017)

Rumasti voisi sanoa, että Nioh on Team Ninjan Dark Souls -kopio muinaisen Japanin teemalla. Se kertoo paljon siitä millainen Nioh oikeastikin on, mutta koko totuutta siitä ei saa. Vaikka itse gameplay onkin erittäin Soulssimaista, on Nioh muuten aika erilainen kokemus.