[PS1] Final Fantasy IX (2000)

Ensin seuraa paljastus - tämä oli ensimmäinen läpipelaamani Final Fantasy -peli, siinä missä moni on jäänyt aikojen saatossa kesken. Todennäköisesti FFIX teki minun näkökulmastani jotain oikein, vaikka kyllähän se hyvin perinteikäs juurilleen oli, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tekstit: Paasausta JRPG-peleistä

Aina olen jostain kumman syystä pitänyt vanhanmallisista Japanilaisista roolipeleistä, vaikka tässä genressä on minun makuun paljon perustavanlaatuisia hanurista olevia ominaisuuksia. Tässä ne ovat pähkinänkuoressa:

[WII] Mega Man 10 (2010)

Mega Manin seikkailut jatkuivat numerossa kymmenen. Mutta ei kympin arvoisesti.

[WII] Mega Man 9 (2008)

Mega Man 9:ssä on kyse paluusta juurille, tarkalleen ottaen niinkin kauas kuin vuoteen 1988, jolloin Mega Man 2 ilmestyi Japanissa.

MLG kutsuu

Wohoo, ensimmäinen sooloteltu (tai ylipäätään) voitto uuden codin br-moodissa.

Alkukankeuksien jälkeen tämähän on ollut ihan hauskaa, vaikka pubgin superiorimpaa gunplaytä, munakkaampia aseiden ääniä ja rauhallisempaa tempoa onkin välillä ikävä. Ehkä pubgia pelatessa kaipaisi sitten tämän olematonta yleistä kankeutta. Hieman erilaisia pelejähän nämä pelattavuudeeltaan on, mikä on toki ihan hyväkin asia.

[PC] Legend of Grimrock 2 (2014)

Grimrock 2 on ensimmäistä isompi ja monipuolisempi kaikin tavoin, ollen vallan erinomainen jatko-osa.

[PC] Legend of Grimrock (2012)

Nyt kerron Suomalaisen Almost Humanin lapsesta nimeltä Legend of Grimrock, joka teki nykypäiväisemmän näkemyksen Dungeon Masterista, vieläpä erinomaisen hyvin.

[PC] Trials Evolution: Gold Edition (2012/2013)

Olipa kerran Trials HD, joka vei minut vuonna 2009 x360:lla pelaten aikamatkalle. Se oli pirun hauska ja haastava trialointipeli, joka vei mieleni takaisin myöhäisen ysärin kulmille, jolloin pelasin ankarasti Action SuperCrossia ja pari vuotta myöhemmin vielä ankarammin sen jatko-osaa, Elasto Maniaa.

[PS3] Demon's Souls (2009)

Enpä olisi heti arvannut millaiseen rupeamaan joudun, kun aloitin kesällä Dark Souls Remasteredia pelaamaan. Se tie vei lopulta koko viiden pelin Soulsborne-sarjan uudelleenläpikäymiseen delsuineen kaikkineen offline-tilassa, enkä todellakaan ollut alkuun toiveikas, että onnistuisin siinä edes sen ensimmäisen Dark Soulsin kohdalla. Vaan kun Ornstein & Smough viimein kaatui, arvelin, että ehkä tästä sittenkin selvitään.

[PS4] Bloodborne (2015)

Ja nyt hirviöjahtia Yharnamissa.