King Egger kidnappaa prinsessa Lalan linnaansa ja Lolon housuissa lähdetään häntä pelastamaan. Jotain hieman tämän tapaista on taidettu kuulla ennenkin?
Lolo. Tämäkin tuo hyviä muistoja mieleen. Kaverilla oli joku Lolon trilogian peleistä lainassa joskus ala-asteen alkupuolella tai ehkä jopa sitä ennen, josta sain ensikosketukseni sarjaan. Siitä ei paljoa sen enempää ole jäänyt mieleen, mutta siitä muutamia vuosia myöhemmin emulaattorin välityksellä tulikin pelattua sitten enempi. Koskaan ei mitään näistä läpi asti tullut päästyä, mutta paljon kuitenkin tuli ainakin kakkosta pähkäiltyä. Hyviä oli ja tykkäsin siihen aikaan puzzle-peleistä muutenkin todella paljon siihen nähden, miten huono niissä olin.
Nyt useiden vuosien päätteeksi tuli taas Lolo pyöräytettyä käyntiin ja ilolla sai todeta, että vanha taika on edelleen tallella. Alkuun pelailin yksin, mutta noin puolen välin tienoilla sain paremman puoliskon mukaan avuksi ratkaisuja miettimään. Kahdestaan pelattuna tämä etenkin aika sutjakkaasti, kun välillä toinen keksi jotain mitä toinen ei, ja pian olikin pelin 50 huonetta jo kaluttu. Haastetta oli sopivasti, mutta olisi kenties voinut olla kahteen pekkaan mietittynä ehkä vielä aste enemmänkin.
Puzzlehuoneet on pieniä ja uudelleenaloittaminen mokan jälkeen on nopeaa. Yksikin virhe on loppupuolella peliä usein liikaa, jolloin ratkaisun onnistuminen muuttuu mahdottomaksi, mutta uudelleenyritys ei koskaan vie aikaa kuin pienen hetken. Muistettavaa ja huomioitavaa on huoneessa toisinaan jonkun verran, niin ne uusintayritysten ajansäästämiseksi nopeasti pelattuna tapahtuneet mokat ja sähläilyt ovatkin kertaluokkaa suurempia ajansyöjiä.
Alkuun Lolo on ihan leppoisaa laatikoiden siirtelyä, mutta salakavalasti haaste kasvaa huone huoneelta aikamoisiin päänrapsutusmaratonimaisiin puzzleihin asti. Ratkaisut on lopulta kuitenkin aina ihan loogisia ja simppeleitä, peli toimii reilusti omilla vähillä säännöillään.
Lolon tehtävänä on kerätä ensin huoneesta kaikki sydämet, jonka jälkeen huoneesta löytyvä aarrearkku avautuu ja herättää tietynlaiset viholliset unestaan. Turvallisesti arkulle pääsemisen jälkeen puzzle on suoritettu ja huoneen viholliset katoavat. Kuulostaa simppeliltä, muttei aina ole sitä.
Pelialue on pieni ja koko ajan näkyvillä. Osaa vihollisista voi ampua muuttaen ne hetkeksi aikaa jonkinlaiseksi kananmunaksi, jolloin ovat laatikoiden tavoin työnneltävissä. Jotkut vihollisista ampuvat Lolon välittömästi tulilinjalle eksyessä ja toiset vain seuraavat kiusankappaleina perässä. Mitään objekteja ei voi vetää, joten ahtaita tiloja tulee toisinaan kirottua suuresti.
Toisinaan sydämistä saa panoksien lisäksi kertakäyttöisen sillan tai kivenmurskaimen, joita ilman puzzle on mahdoton ratkaista.
