Gordonin ja Alyxin tarina jatkuu ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa.
Tämä toinen Episodi oli minusta edellistä parempi. Ensimmäinen tuntui sijoittuvan pitkälti sisätiloihin ja ahtaisiin ulkoalueisiin, mutta tässä episodien välissä engineä oli ulkokuoren osalta hieman kohenneltu, jonka johdosta ulko-osiot on nyt huomattavasti laajempia ja komeamman näköisiä, josta paluun tekevät ajoneuvo-osuudet ottavat kaiken irti. Nyt ollaan enemmän ulkona, ja ulkoalueilla seikkalu on nyt mojovampaa kuin halffiksessa koskaan. Tämä tuntui kokonaisuudessaan huomattavasti ensimmäistä episodia monipuolisemmalta ja ehkä aavistuksen pidemmältäkin. Lyhyt se oli silti ja loppuun asti pääsin taaskin vain kahdella pelikerralla.
Ainoana helppona valituksen paikkana tulee ainoastaan mieleen alkupuolelle sijoittuva tympeä seikkailu maan alla olevissa matotunneleissa. Tämän osuuden olisi voinut ihan hyvin leikata puolta lyhyemmäksi tai korvata täysin jollain muulla sisällöllä. Muutoin Episode Two:n rytmitys ja pelillinen sisältö oli taas moitteetonta Half-Life 2:sta. Ongelmanratkaisutilanteet, reitin etsimiset ja lopun hektinen taistelu hyökkääviä kolmijalkoja vastaan tuntui olevan erityisen mielekkäitä. Samaten hahmot dialogeineen oli minusta tavanomaista mielenkiintoisempia, joista erityismaininta täytyy antaa White Forestin johtajalle, mainion omahyväiselle herra Magnussonille.
Hyvä episodi, mutta loppuu tietenkin taas älyttömään cliffhangeriin, eikä jatkoa ole näillä näkymin tulossa lähimaillakaan. Hngh.
