Shepardin paluu heti edellisen perään ja monien mielestä kakkonen on vieläpä sarjan ykkönen. Minä olin tämän ilmestyessä toista mieltä ja pidin ykkösestä enemmän, mutta mikäs on mielipide näin uusintapeluun jälkeen? Ristiriitainen, eikä helppoa vastausta minulla ole antaa.
Ykkösen juoni oli todella hyvä, sen keskustelut ja päätöksentekotilanteet olivat erinomaisia, jotka pelkästään olisivat voineet kantaa huonompaakin peliä. Kakkonen vesittää hieman näitä ykkösen parhaita osa-alueita, mutta kohentaa onneksi itse peliä näiden asioiden ulkopuolelta.
Vaikka Shepardin tälle reissulle värvännyt mystinen Illusive Manin johtama, mahdollisesti arveluttava järjestö jonka todelliset motiivit ovat alussa täysi kysymysmerkki, on ihan kiehtova, ei silti pelin punainen lanka ole läheskään niin kutkuttava kuin ensimmäisessä. Poissa on ykkösen eeppiset ja suuret linjat, kakkosen juonessa keskitytään hyvin pitkälti vain tiimin kasaamiseen ja tämän muistan aiheuttaneeni suuren pettymyksen aikanaan. Nyt pääjuonessa kärjistetysti vain kerätään jengi kasaan ja sen jälkeen tehdään pelin päättävä tehtävä.
Tämän lisäksi hahmonkehitys on jo entistäkin yksinkertaisempaa ja vaikka ykkösen inventaarion kanssa tappelu olikin ärsyttävää, niin ei sitä ihan kokonaan olisi tarvinnut sentään poistaa. Tässä on virtaviivaistettu virtaviivaista roolipeliä entistä enemmän kohti perinteistä räiskintäpeliä. Vaikka kykyjä voi käyttääkin nyt turhan usein ja vain yhtä kerrallaan global cooldownin salliessa, niin onneksi sentään pausetus on edelleen olemassa, ettei tämä nyt ihan keskusteluiden sävyttämäksi Gear of Wariksi muuttunut.
Se minkä Mass Effect kakkosessa kadottaa, on onneksi korvattu sujuvammalla pelattavuudella muutoin. Etenkin taisteluissa nähdyt alueet, mutta miljööt muutenkin on nyt kivempiä tutkia, eikä eestaas ravaamista tarvitse niin paljoa turhaan tehdä. Checkpointit on sielä missä pitää, tekoäly toimii toiminnan keskellä paremmin, eikä pitkästyttäviä makoajeluita tarvitse tehdä. Pelaaminen on vain nyt kertaluokkaa mukavampaa.
Vaikka ykkösen kaltaisesta eeppisestä scifioopperajuonesta jäädäänkin juonen osalta hieman jälkeen, niin jengin kerääminen kasaan oli kuitenkin ihan mielekästä. Hahmojen värväystehtävät ovat kautta linjan hyviä ja jokaisella jäsenellä on lisäksi oma henkilökohtainen tehtävänsä, jonka tämä haluaisi suorittaa ennen kuin lähdetään kohti päätöstä. En tiedä oliko ne henkilökohtaiset tehtävät pakollisia, ei kai, mutta tein ne mielelläni ja ne syvensivätkin hahmojen tarinoita melko lailla.
Tässä ei ollut minulla sellaista tarvetta pelata aivan pelkkää pääjuonta niinkuin ykkösessä. Tein sivutehtäviä aina välillä jonkin verran kun niitä tielle sattui tulemaan, mutta galaxia en kuitenkaan lähtenyt turhaan käymään huvikseni läpi. Pelitunnit lienee aika rookienumbereita siihen nähden miten paljon tässä olisi ollut vielä koluttavaa ja sisältöä, mutta kun tiimi oli kasassa ja henkilökohtaiset tehtävät suurimmaksi osaksi tehtyinä, niin alkoi tuntumaankin jo siltä, että suurin mielenkiinto alkaa hiipumaan. Hoidin kunnialla joukon järjestykseen ja lähdin hyvillä mielin kohti lopetusta.
Oli tämä erittäin mielenkiintoinen peli ja olkoon nyt sitten vaikka tasan yhtä hyvä kuin ensimmäinen. Ensimmäinen loistaa juonenkuljetuksellaan, mutta toinen osa on kokonaisuutena paljon hiotumman oloinen. Molempi parempi. Kolmatta osaa en ole koskaan aiemmin pelannut, mutta siihen tulen perehtymään kyllä myöhemmin, pitäähän trilogia päätökseen saada.
