Tällä kertaa eeppistä avaruusoopperaa Mass Effectin tapaan.
2007 oli vuosi, jolloin vakava scifi nousi taas jalustalle BioWaren uuden pelisarjan myötä. Mass Effect oli toimintapainotteista ja reaaliaikaista scifiropellusta erittäin mielenkiintoisella juonella, poikkeuksellisen hyvillä keskusteluilla ja vaikeilla päätöksillä, joiden kululla oli vieläpä vaikutusta tarinaan.
Xbox360:lla tuli tämä silloin pelattua ja tykkäsinkin kovin. Raskaista roolipeleistä olen aina halunnut tykätä, mutta ne on olleet minulle kuitenkin aina jotenkin turhan hankalia ja dialogia on paljon enemmän mihin jaksan ikinä keskittyä. Suoraviivaisempi ja toiminnallisempi Mass Effect osui ja upposi. Siinä dialogin määrä pysyi maltillisena keskustelujen ollessa aika typistettyjä, eikä ollut pakko lukea vähän väliä sivutolkulla kamaa. Lore on olemassa ja maailmassa piisaa yksityiskohtia, mutta niiden lukeminen on codex-arkistosta vapaaehtoista.
Kakkosen pelasin myös sen ilmestyttyä ja erittäin hyvä sekin oli, mutta kolmas osa jäi osaltani väliin, enkä siitä ollut niin kiinnostunutkaan. Taisinpa olla liian pahassa League of Legends-koukussa siihen aikaan, onneksi olen siitä päässyt jo eroon.
Aiemmin tänä vuonnahan ilmestyi uutta Mass Effectiä viiden vuoden tauon jälkeen. Andromeda ei ollut hirveitä kiinnostuksia ennakkoon herättänyt, eikä kyllä ilmestymisen jälkeenkään. Tuntui jopa väärältä, että Mass Effect herätettiin trilogian jälkeen taas uudelleen henkiin. Olin sitä mieltä, että Andromedassa haisee liiaksi raha, en ollut siitä kiinnostunut, enkä seurannut ennakkohypeä laisinkaan. Jonkinlainen kiinnostus heräsi kuitenkin huvituksen muodossa youtubevideoiden (PewDiePie varoitus) ilmestyttyä, joissa vitsailtiin pelin keskeneräisyyden kustannuksella. Pelata sitä ei minun tehnyt mieli, mutta alkuperäiseen trilogiaan halusin sen sijaan palata. Etenkin kun trilogian päätösosa jäi silloin aikanaan kokematta.
Pitkään tämän aloittamista vatvoin, mutta nyt on trilogian ensimmäinen osa makusteltu uudelleen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tässäpä lyhyesti mietteitä tuoreeltaan:
Tarina piti otteessaan paremmin kuin muistinkaan, käänteitä riitti ja keskustelutkin rulettivat. Pelissä joutui tekemään usein vaikeita päätöksiä ja jatkuvasti olisin halunnut tietää, miten olisi käynyt valitsemalla toisin. Mass Effectiä pelatessa tuntuu että päätöksillä on väliä ja että ne oikeasti vakuttaakin johonkin. Esim. Fallout 4:ssa minulla oli jatkuvasti fiilis, että keskusteluilla ei tuntunut hirveästi mitään syvällisempää merkitystä olevan, ne vain olivat, koska piti. Myös hahmot kiinnosti ja ääninäyttelykin oli keskimääräistä huomattavasti parempaa. Kun sisältö oli näin kohdallaan, niin harmi että pelillisellä puolella kaikki ei ollut ihan yhtä hyvin hanskassa.
Taistelu oli alkuun ihan kivan oloista, mutta sen monotoonisuuteen turtui äkkiä. Turhan usein tehtävien räiskintäosuuksien alueet oli ahdasta putkea ja/tai muuten vaan tylsähköjä, eikä niissä vaihtelua kamalasti vastaan tullut. Kökön inventaarion ja varusteiden kanssa ylipäänsä toimiminen ärsytti myöskin ja kavereiden tekoäly taistelutilanteissa jätti paljonkin toivomisen varaa. Välillä taisteluissa kävi köpelösti, ja silloin automaattitallennuksen sijainti saattoi myös aiheuttaa harmaita hiuksia, ennenkuin tajusi alkaa itse tallentelemaan tehtävien välissä. Myös hahmonkehitys oli jätetty vähän turhan yksinkertaiseksi, mutta se ei minua kuitenkaan niin paljoa häirinnyt, kun roolia sai ottaa paljolti keskusteluiden kautta.
Mass Effect tuntui pienine vikoinensa hiomattomalta timantilta, jossa vajaan puolen vuoden lisätyö pelattavuuden parissa olisi tehnyt ihmeitä. Näinkin se oli edelleen oikein hyvä, ja pääjuonen pelasi hyvin mielellään. Sivutehtäviä tein alussa muutamia, kelpoja nekin oli, mutta jotenkin en jaksanut keskittyä niihin. Minua kiinnosti enemmän pääjuoni ja halusin edetä mielummin siinä, kuin lennellä ja autoilla ympäri galaxia. Varmaan tästä johtuen en ehtinyt kyllästymään eikä mielenkiinto päässyt harhailemaan.
Minulla ei aiemmin ollut tosiaan juuri lainkaan kiinnostuksia Andromedaa kohtaan, mutta tätä pelatessa nekin heräsivät.
