Quake 2 sai kaksi omaa mission packiansa siinä missä ykkönenkin. Aiempaa tutustumista vailla olivat nämäkin. Totta kai toivoin, että tämä tekisi kaiken emopeliään paremmin ja olemalla pirun kova paketti, yllättäen samalla tapaa kuin Q1:n ensimmäinen lisäri. Vaan kuinkas kävikään.
Lisäri tarjoaa uuden kampanjan, joka kattaa 18 uutta leveliä jaettuna viiteen osioon alkuperäisen yksinpelin tapaan. Lisäksi uutuutena on kolme uutta asetta, yksi uusi itemi ja muutamat päivitetyt vanhat viholliset sekä pari uuttakin.
En tiedä onko vika asennuksessani, joka on gog:n Quad Damage -installeri, vai lisärissä itsessään, mutta alkuun en meinannut saada ensimmäistä kenttää alkamaan ilman konsolipakotusta ja sitten muutamaan kertaan kentänvaihdoksissakin peli antoi erroria, jolloin oli pakko palata edelliseen tallennukseen. Nopeasti opinkin tallentamaan kentänvaihdoksien kohdalla varmuuden vuoksi.
Ensimmäisellä kerralla pelasinkin hardilla pari-kolme kenttää tallentamatta, kunnes peli sitten kaatui kentänvaihdoksessa ja kadotti kentän alkuun tullevan automaattisen quicksaven. Aloitin uudestaan normalilla, hyppäsin konsolikomennolla ilman aseita kenttään mihin jäin, ja jatkoin siitä loppuun. Tämä ei alun perusteella tuntunut niin hyvältä, että olisin jaksanut tsemppailla täysillä vaikean vaikeustason kanssa.
Normali oli siis ihan sopivalta tuntuva. Helpohkoa kieltämättä oli suurimmilta osin, mutta viholliset tuntuu olevan astetta jämäkämpää tekoa kuin ennen. Panoksia ei onneksi tarvitse hirveästi säästellä, sillä niitä jaellaan suhteellisen avokätisesti
Reckoningissa olivat ottaneet huomioon Q2:n enginen tarjoamat hyppymahdollisuudet, monissa paikoissa oli näkymättömiä seiniä blokkaamassa pelaajan epäreiluja oikomisia. Mutta myös vastavuoroisesti oli laitettu jonkun verran tavaroita sellaisiin paikkoihin, mihin täytyy hyppiä tavalla tai toisella. Hyppypuzzleksi kutsuminen olisi liioiteltua, mutta kuitenkin antanee viitettä siitä mitä tarkoitan.
Uusista aseista sen verran, että eräänlainen miina, The Trap tuntui täysin tylsältä ja turhalta, vaikka tappaakin pelin kestävimmätkin viholliset kerrasta, kuten pelaajankin. Phalanx Particle Cannonia voisi periaatteessa kutsua kaksipiippuiseksi singoksi, tylsä sekin, ei tullut juuri käytettyä. Ion Ripperiä käytin eniten sen tehokkuuden vuoksi. On vähän Hyper Blasterin kaltainen, mutta tehokkaampi ja hitaampi, ja jonka ammukset kimpoilevat seinistä.
Vanhoista aseista tykkäsin eniten edelleen Railgunista ja Minigunista, jotka tappavat talossa ja puutarhassa. Erittäin tyydyttäviä ja onnistuneita pyssyköitä.
Xatrix Entertainment on mennyt sieltä aidan lähes matalimmista päästä yli, sillä Reckoning ei tarjoa mitään kovin uutta ja ihmeellistä. Quad Damagen ja uuden itemin, Dual Fire Damagen avustuksella ihan parissa sekunnissa kaatunut loppubossikin oli aivan sama kuin vanillapelissäkin. Kuten itseasiassa juonikin.
Ei voi mitään, olen pettynyt. Munakkaampaan menoonkin olisi ollut kaikki mahdollisuudet. Kentät saattaapi olla visuaalisesti hieman alkuperäisiä komeampia, mutta siinä se. Jos tykkää vanillasta, niin tässäpä olisi lisää sitä aivan samaa.