Noniin, seikkailu SoM:n maailmassa sai viímein päätöksensä. Osaan yksi täältä.
Oman partyn sisällä voi hahmoa vaihtaa vapaasti, niin odottelin koko pelin ajan että kohta tulee varmaan puzzleja, joissa pitää jättää ukkelit seisomaan tiettyihin kohtiin tms, mutta eipä tullut sellaisia tai muitakaan tilanteita missä tuota hyödynnettäisiin jollain tapaa. Samoin kuin vihollisia ja npc-hahmoja voi työntää, mutta featurea ei käytetty missään puzzleissa, missä pitäisi työntää esimerkiksi esteitä oikealla tavalla tai oikeassa järjestyksessä. Peli olisi kaivannut minusta jotain aivopähkinöitäkin väliin, eikä vain taistelua ja seuraavaan paikkaan menemistä, tai sen paikan etsimistä.
Edellisellä kerralla valitin kartan, ja sillä liikkumisen puutteesta. Tähän tulikin aika pian jatkamiseni jälkeen muutos, kun Flammie-lohikäärmettä hyödyntämällä pääsi vihdoin ja viimein itse lentämään vapaasti suuressa maailmassa. Ei tarvinnut enää siirtyä tykillä ampumalla ja valita muutamasta vaihtoehdosta kohde.
Kuten edellisellä kerralla mainitsin, niin tämähän on vähän erilainen kuin perinteinen JRPG. Eli peli, mukaanlukien taistelukin, on reaaliaikaista, eikä vihollisia taistellessa siirrytä toiseen ruutuun tai combat modeen tai muutakaan. Tykkäsin siitä, että kaikkia vihollisia ei ole pakko tappaa ja että kaikki viholliset ovat näkyvillä. Ei ole satunnaisia yllätyshyökkäyksiä, joita ei millään voi välttää.
Tätä yllätyshyökkäämättömyysmekaniikkaahan käytettiin möhemmin myös ainakin Chrono Triggerissä, ja olisi saanut yleistyä enemmänkin. En tosin ole mikään JPRG-asiantuntija, että voi olla että se onkin ihan yleinen feature, mutta en vain sattunut muita sellaisia pelaamaan, josta se löytyisi.
Oudolta tuntui myös, että melko alussa kun sai jengin kasaan, niin niillä kolmella hahmolla pelattiin kuin pelattiinkin aivan loppuun saakka. Ei tullut enää lisää hahmoja joista sitten saisi vaihtelemalla pitää mieluisiaan pelissä ja osaa reservissä.
Hahmonkehitys on hyvin valjua, levelit nousee, mutta mitään statseja ei itse laiteta tai valita. Sen sijaan aseiden ja taikojen levelit nousee sitä mukaa kun niitä käyttää, joka on vähän kaksiteräinen miekka. Tykkään kyllä ideasta, mutta etenkin taikojen kanssa kun tuli oltua itse laiska, eli en käyttänyt muuta kuin parannustaikaa, niin lopussa se kostautui aikalailla. Aseita voi parantaa leveleiden lisäksi löytyvillä tavaroilla, mutta sekään ei tunnu juuri miltään.
Inventaarion käyttö ja selaus, osto/myynti ja kaikki muukin vastaava tapahtuu eräänlaisilla useammalla rinkulalla, joiden käyttö tuntui aluksi kätevältä, mutta paljastui lopulta aika epäkäytännölliseksi ja ratkaisuksi. Esim pelattavan hahmon varusteita vaihtaessa ei voi lennosta vaihtaa hahmosta toiseen, vaan pitää palata takaisin peliin, vaihtaa hahmoa, ja sitten rinkuloida jälleen varusteidenvaihtoruutu esiin. Tämä häiritsee siksi, kun peli on rytmitetty niin, että yleensä kaupaan päästessä saa ostettua jokaiselle hahmolle uudet varusteet samalla kertaa ja vanhat turhat itemit olisi hyvä myydä pois. Siinä sitten pyöritellään rinkuloita vähän liikaakin ja tuli mietittyä, että olisi tämän voinut jotenkin toisinkin tehdä.
 |
| Länsimetro on näemmä valmistunut |
Peli oli kyllä sisällöltään solidia ja ulkonäöllisesti erittäin pirteän näköinen. Tykkäsin kokonaisuudesta, mutta tuo muutamaan kertaan iskenyt grindauksen tarve ja tiukoissa paikoissa reitinhausta johtuvaa kavereiden jumittelemista ties minne, tekisi mieli kritisoida. Myös rinkulavalikot ärsytti ja osa spriteistä oli hölmön näköisiä. Nillityksiä, eivätkä ne silti muuta sitä, että kyllä Secret of Mana on varsin hyvä peli, eikä tämän sanomiseen tarvita kultaisia nostalgiamuistoja, sillä niitähän minulla ei ole.
Pelailin tätä pikkuhiljaa muiden pelien ohella, kunnes aivan loppupuolilla stoppi tuli vastaan. Oli pakko palata taaksepäin ensin grindaamaan rahaa parempiin panssareihin ja sitten sen jälkeen melkein heti perään leveleitä taikoihin, ja tähän ei löytynyt motivaatiota vähään aikaan.
Meinasin moneen kertaan, että jätän lopun vain pelaamatta, ei jaksa tai kiinnosta palata grindaamaan. Lopulta kuitenkin löysin jostain motivaation maailman pelastamiseen ja sen teinkin vihdoin ja viimein. Nyt on mana-miekan voima palautettu sekä viholliset sen avulla lyöty. Hieman tuli tyhjä olo jostain syystä läpäisyn jälkeen tätä kirjottaessa, ja tekisi mieli pelata lisää jotain vastaavaa. Ehkä jossain vaiheessa sitten Seiken Densetsu 3:sta, jotain Final Fantasyä tai Dragon Questia kokeilemaan, katsotaan nyt. Pitkän pelin pelaamisen aloittaminen tuntuu minusta aina kuitenkin jotenkin kauhean suurelta ja raskaalta päätökseltä.
