Super Nintendon julkaisupeli Super Mario World, on useiden mielestä paitsi paras kahden ulottuvuuden Mario-peli, myös yksi SNES:in parhaita pelejä. Niin myös minun.
Pienenä kotosalla tuli pelattua tätä hyvin paljon Super Metroidin ja Donkey Kong Countryn ohella. Muistan edelleen hyvin, kun vanhemmat toi tämän yllätyslahjana jostain kaupasta tai kirpputorilta, ja olin lapsen logiikallani hyvin hirmuisen pettynyt ja vihainen ilmaiseen yllätyslahjaani, koska olin haaveillut jonkun aikaa Doomista ja olisin halunnut sen mielummin. Enpä heti arvannut, että tämä tulisi olemaan yksi suosikkipeleistäni, ja että Doomin SNES-käännöshän paljastui lopulta aika köpöseksi. Edellisestä pelikerrasta on rutkasti aikaa, lähes parisenkymmentä vuotta varmaan, joten olihan tämä otettava taas työn alle ja katsoa, miten on vuodet tähän Marioon vaikuttaneet.
 |
| Oh fuuuu... |
Tarina on tuttu: Prinsessa on kidnapattu, ja viiksekäs putkimies kokee vastuukseen hänen pelastamisensa. Tie tuntuu aluksi hyvin helpolta, sillä lisäelämiä suorastaan jaellaan ensimmäisissä kentissä, mutta loppua kohden matkan teko kuitenkin vaikenee selkeästi ja lisäelämien grindaus alkukenttiin palaamalla oli myöhemmin tarpeen.
Vaikka vaikeampiakin kenttiä löytyy, pakollisista pelin läpäisyn vaadittavista tasoista suurin osa on aika helpohkoja ja bossit taas on järjestäen hyvin helppoja. Kaikenkaikkiaan vaikeustaso on minusta silti aika kohdallaan, vaikka joidenkin mielestä varmasti liian helppo peli onkin. Lisähaastetta kaipaaville on vaikeampia vaihtoehtoexitin kautta avautuvia salakenttiä, sekä etsiä kaikki pelin 96 exittiä, jonka jälkeen kartta muuttuu syksyisen ruskeaksi ja osa vihollisista muuttaa hieman muotoaan. Pienenä sen tein ja tämä konkretisoi täydellisen läpipeluun jotenkin tyydyttävän mystisesti.
 |
| Kartta on selkeääkin selkeämpi |
Tällä pelikerralla ajattelin pelata vain pelkät pakolliset kentät läpi, mutta harhauduin silti muutamia exittejä etsimään välillä, kun sattui muistamaan kartalla että tästähän pääsi tuonnekin ja tuolta tuonne. Vähän yli puolet tuli silti vain pelistä koluttua. Ehkä tästä olisi hyvä joskus myöhemmin jatkaa.
Ensimmäisen Nintendon Super Mario Bros. 3 teki paljon uudistuksia sarjaan ja tämä lainaa niistä osaa, kuten maailman kartan, missä liikutaan ja valitaan vapaasti leveli. World laittaa lisää pökköä pesään uudistuksien kanssa, ja yksi näkyvin uudistus onkin niin vihollisia, kuin kaikkea muutakin syövän Yoshin debyytti.
Shigeru Miyamoto olisi halunnut Yoshin mukaan kuvioihin jo ensimmäisen Marion jälkeen, mutta tekniikka ei vielä NES:llä moiseen riittänyt, niinpä uuden konsolin myötä tämä vihdoin mahdollistui ja Yoshi siirtyi suunnittelupiirustuksista telkkareidemme ruudulle.
Super Mario World oli siis SNES:in julkaisupeli, eli vuodelta 1990. Se seikka huomioonottaen, on tämä vaan hämmästyttävän nätin näköinen edelleen. Peli on täynnä pirteitä värejä ja selkeää sarjakuvamaista grafiikkaa, sanoisin, että ulkoasu on vanhentunut selkeästi arvokkaammin kuin alkujaan kovasti ylistystä saaneessa Donkey Kongissa.
Super Mario World teki vähän saman mitä myöhemmin ilmestynyt Mega Man X teki omalle sarjalleen. Edellisen sukupolven pelit olivat ja ovat toki hyviä, mutta nämä SNES:in versiot on vain potenssiin kaksi kaikin tavoin. Järkyttävän hyviä uudistuksia, mutta tuntuvat silti saumattomasti olevan samaa pelisarjaa aiempien kanssa. Unohtamatta tietenkään, että audiovisuaalinen anti oli moitteettonta.
 |
| Vesikenttä aaveilla. Nyt on viimeistään pakko soittaa |
 |
| Who you gonna call? |
Levelit on hyviä ja erittäin vaihtelevia enkä muista yhtään läpeensä huonoa kenttää pelistä, en jaksa edes vesileveleistä purnata. Kummituslinnoissa on myös usein hauskasti joku jännä jekku, mitä keksimättä ei pääse tasoa läpi.
Loppuun asti suunnitelu näkyy aivan kaikessa. Pelattavaa ja salaisuuksia on riittävästi, haaste kohdallaan ja ulkoasu nappisuoritus. Kontrollitkin on juuri niin tarkat kuin pitää, jolloin syy kuolemalle löytyy aina ohjaimen käsittelijän puolelta eikä pelistä. Super Mario World oli rautainen peli aikanaan, ja sitä on myös edelleen.
 |
| Onko mitään pikku Yosheja suloisempaa nähty |
