[PC] Heretic: Shadow of the Serpent Riders (1994/1996)

Aiheena siis Ultimate Doomin tapainen uusintajulkaisu alkuperäisestä vuonna 1994 ilmestyneestä Hereticistä. Vuonna 1996 peli julkaistiin uudestaan lisänimellä Shadow of the Serpent Riders, tuoden kaksi uutta lisäepisodia kolmen alkuperäisen lisäksi.

Hereticciä en muista koskaan pelanneeni. Voi olla, että sharewareen on joskus muinoin koskettu, mutta ehkä ei ole sitten kauaa jaksanut yrittää eikä näinollen jäänyt mieleen. Viholliset ja aseet kun on aika tylsiä, eikä näinollen peli vaikuta mitenkään kovin kiinnostavalta alkuun. Näin nimittäin ainakin kävi Hereticin "jatko-osan" Hexenin kanssa, jota en tainnut koskaan pelata ensimmäistä tai toista kenttää pidemmälle.

Puhtaasti fantsumaailmainen Heretic seisoo Doomin tutusta moottorista huolimatta omilla jaloillaan. Vaikka kaikesta näkee ja tuntee että mistä pelistä Heretic on saanut alkunsa, on engineä muokattu huomattavasti, jotta voi sanoa ettei tämä ole mikään täysi Doom-ripoffi. Suurimpina uudistuksina mainittakoon esim pystysuuntiin katsominen, inventaario kerättävine itemeineen ja lentäminenkin on jopa mahdollista.



Vaikeustasoksi valikoitui toisiksi vaikein, sillä vaikein oli kaiketi taas tehty hieman epäreiluksi Doomin tapaan. Alkushokki oli arvattavissakin, jestas että on tylsä aloitusase ja ruma hudi, mietin lähes ääneen. Muistelin samoja asioita myös Hexenin peluusta silloin joskus, joka oli aiheuttanut pieniä ennakkoluuloja myös Hereticciäkin kohtaan. Parin kentän peluun jälkeen tästä alkoi kuitenkin löytää "sitä jotain". Aseet oli edelleen tympeitä, viholliset samaten, mutta teema toimii "uskottavasti" ja levelit oli ihan kivoja, kohtuullisella maulla tehtyjä komplekseja/mazeja. Niinpä mielenkiinto syntyi hiljalleen ja haastettakin tarjoiltiin juuri sopivasti. Jo ensimmäisen episodin aikana olin oppinut hyväksymään ne vain osana peliä, niin tuumasin, että voisihan tämän läpi pelata kesken jättämisen sijaan. Eihän tämä nyt niin hirveä taida ollakaan.

Kolmen episodin jälkeen ajattelin että eiköhän tämä ole jo nähty, ihan hyvä oli, mutta kyllähän tämä jo riittäisi. Mutta kaksi jäljellä olevaa episodia jäisi varmasti kalvamaan mieltä, niin puserretaan nyt nekin sisulla loppuun, ettei jää puolitiehen.

Onneksi en jättänyt kesken, sillä neljäs episodi olikin siihen astisista helposti paras ja palautti mielenkiinnon jälleen. Sen ensimmäinen kenttä alkoikin astetta rankemmin vaikeustason suhteen. Aseita ei juuri ole ja ammuksiakin pihdataan. Vihollisia on aika paljon ja muutamat ansat hankaloittaa tilannetta entisestään. Muutaman ragequitin jälkeen ja vielä useamman kuoleman päätteeksi saatiin se vihdoin läpi. Loppuepisodi olikin sitten taas totutun helppoa, mutta kuitenkin juuri sopivan haastavaa. Hyviä leveleitä.

Ja niin, viides episodi taas tyrkkäsi entistäkin vaikeamman aloituskentän kehiin. Pitkän puurtamisen ja uudelleenyritysten jälkeen sain kun sainkin sen viuhdoin kunnialla läpi. Hyvä episodi oli nelosen tapaan. Toisiksi viimeinen linnakenttä oli erityisen komea.

Tykkäsin kun kaikkien episodien finaalikentät oli normaaleista kartoista poikkeavia, hyvin simppeleitä kenttiä missä ei tarvinnut avaimia tai reittejä etsiä, bossi(t) vain kumoon laajalla alueella. Vastaaviahan toki oli Doomeissa ja muissakin peleissä, mutta jotenkin tässä se kontrasti pisti erityisen hyvin silmään.

Nyt hymyä, pääset screenshottiin

Kun asevalikoima tai viholliskaarti ei nyt sinällään suurempia kehuja minulta saa, niin levelit on ehdottomasti Hereticin suola. Vaikka nyt ei monestakaan tule sellaista fiilistä että olipas tämä nyt poikkeuksellisen siisti, niin keskimääräisesti taso on tasoissa erittäin tasokasta(sainpas puujalan vihdoin mukaan). Myös powerupit on mainioita ja monipuolisia. Musiikeista sen verran, että eivät ärsytä, mutta eivät oikein ole mitenkään mieleenpainuviakaan, sopii tunnelmaan ja teemaan, mutta siinä se. Kokonaisuus toimii, ja sehän on pääasia.


Loppujenlopuksi täytyy sanoa että Heretic pääsi todella yllättämään. Luulin että kyseessä on vain joku, etenkin nykysilmillä katsottuna, onneton ja masentava Doom-klooni jota pitää hampaita kiristellen pelata, eikä sitä varmaan jaksaisi millään loppuun asti mennä. 5 episodiakin kuulosti aivan liian paljolta alkuun. Mielipide muuttui varsin nopeasti ja kyllä tämä on aikaa kestänyt ihan siinä missä Doomikin. Ehkä jopa vieläkin paremmin.

Yllätyin ja vakuutuin. Jossain vaiheessa sitten palauttamaan muistoja Hexenistä, joka toivottavasti yllättää yhtälailla, mutta ensin jotain ihan muuta.

Tämä kaveri ilmeisesti jo odottaa Hexenissä