[SNES] Mega Man X (1993)

Tätä olen pelannut paljon aiemminkin, ja aina olen ollut sitä mieltä, että tässä on ehdottomasti sarjan paras peli. Toki myönnettäköön että aivan jokaista en ole pelannut, jostain syystä en edes muita X-sarjan pelejä, mutta sille tulee lähitulevaisuudessa muutos aivan varmasti tämän blogin ansiosta.

Tämähän oli Ensimmäinen Mega Man-peli Super Nintendolla, joten isot odotukset oli pelillä aikanaan täytettävänään. Edellisen Nintendon Mega Manit ei  hirveästi uudistuksia kokeneet kuudenteenkaan peliin mennessä, ainakaan enää kolmannen osan jälkeen, niin nyt vihdoin Capcom teki rohkeita uudistuksia ja muutoksia peliin, eikä X jättänyt ketään kylmäksi. Tässä on jotenkin kaikki hyvin ja kohdallaan, ja pelaaminen on pirun hauskaa. Grafiikka on erittäin värikästä ja selkää, animaatiot on todella sulavia ja musiikki läpi pelin hyvin menevää. Tässä vaan on jatkuvasti pelatessa hyvä fiilis.

Edellisten pelien puristit voivat toki negailla että on helpompi ja lyhyempi kuin NES-serkkunsa, joka on kyllä ihan totta, mutta itse pidän sitä ihan hyvänä puolena. Edelliset oli pirun vaikeita ja paikoittain myös todella epäreiluja. Vaikeustaso on nyt ainakin omaan makuun ihan sopivan haastava, vaikka myönnän itsekin että viimeistä bossia lukuunottamatta voisi olla sen karvan verran vaikeampikin vielä. Mutta X:n pääsee läpi ilman hirveää sitoutumista, ulkoa opettelemista ja sormet verillä pelaamista, mikä on omasta mielestä todella tervetullutta.

Ennen kuin pääsee aiemmistakin peleistä tuttuun levelivalikkoon, niin täytyy kahlata tutoriaalinakin toimiva prologuekenttä, joka pakottaa opettelemaan (huomaamatta) pelin ehdottomat perusteet ja osan uudistuksista, kuten walljumpin. Myöhemmin kentistä löytää sitten aiemmistakin tuttuja energiatankkeja, uusia energianpidennysparannuksia, sekä upgradeja, jotka parantaa tai lisää Mega Manin taitoja. Eräästä kentästä löytää väkisinkin dashin, joka päivittää walljumpin ohella pelaamisen kertaheitolla next-geniksi. Dashia ja walljumppia tarvitaan jatkuvasti, koko ajan, yhdessä ja erikseen. Muutoin peli on pysynyt pitkälti ennallaan, mutta X on dashin myötä hieman nopeatempoisempi kuin aiemmat, mutta liikkuminen iskostuu edelleen välittömästi selkäytimeen edellisten pelien tapaan.

Enää ei olla kasibittisen puikoissa

Huonoa leveliä ei tästä löydä, mutta hauskuuden puolesta täytyy antaa erityismaininta louhoskentälle, missä kaahataan hirveää vauhtia eräänlaisilla louhoskärryillä puolet levelistä, Ja harvinaista kyllä, edes kokonaan veteen sijoittuva levelikään ei pääse masentamaan.

Toivottavasti myöskin Super Nintendolla nähdyt saman sarjan X2 ja X3 on yhtä hyviä. En tiedä miksei aiemmin ole tullut niitä pelattua, vaikka olen pienestä pitäen X1:stä erittäin korkeassa arvossa pitänyt. Saattaapi olla sama juttu kuin miksen ole pelannut Donkey Kong Countryn jatko-osia, eli "siirryin" enemmän pc-pelaajaksi noihin aikoihin ja sitten myöhemmin emulaattorilla ei vain ole syystä tai toisesta saanut aikaiseksi.

Jos ei vielä ole tullut selväksi, niin sanottakoon että Mega Man X oli edelleenkin tänä päivänä erittäin hyvä peli joka ei juurikaan ole vanhentunut millään osa-alueella. On, ainakin minulle, ei enempää tai vähempää kuin paitsi täydellinen Mega Man-peli, myös helposti Snessin parhaita pelejä, top3-kamaa.