[PC] Duke Nukem 3D (1996)

Todennäköisesti kaikkien tuntema Duke Nukem 3D näki päivänvalon Doom2:n ja Quaken välissä. Vaikka puoli vuotta myöhemmin, Quaken ilmestyttyä Duken käyttämä Build-enginen tuottama tekniikka jäi eittämättä kertaheitolla vanhaksi ja vanhentuneen näköiseksi, pelaamisen hauskuuden ja monipuolisuuden puolesta Duke oli silti valovuosia edellä.

Shareware-version levitessä disketeillä ympäri ala-astetta, Duke oli kaikkien huulilla. Pelin tarjoamaan ronskiuteen ei oltu peleissä vielä siihen aikaan okein totuttu. Duke kiroilee, huutelee one-linereitä sikaria polttaen, stripparit vilauttaa tissejä rahasta, ja kaiken tämän lisäksi peli oli julmettuman hauska pelata, sisälsi monta munakasta perintempää asetta ja muutaman jännän kikka-aseen.

Karaokessa on vilinää

Duke erottui myös edukseen siinä, että ensimmäistä kertaa fps-pelin kentissä oli oikeastakin maailmasta tuttuja paikkoja ja asiota koettavaksi. Heti kahdessa ensimmäisessä levelissä päästään leffateatteriin, kirjakauppaan, strippiklubiin, biljardipöydän ääreen, vessaakin voi käyttää ja hanasta juoda jne. Doomin jälkeen tässä oli todella paljon interaktiota ja kosketuspintaa todelliseen maailmaan. Kentät on myös todella yksityiskohtaisia ja kaikkialla on jotain ihmeteltävää ja kosketeltavaa, ei ihme, että Quaken tyhjät hallit ei myöhemmin juuri ketään enää vakuuttaneet, vaikka aitoa 3D:tä olikin.

Olikin siis jo korkea aika ottaa Duke3D käsittelyyn ja katsoa, onko vanhassa terää vielä jäljellä. Jo myöhemmin samana päivänä voin todeta, että harmi kyllä aika on syönyt osan viehätyksestä, kuten odottaa toki saattoikin.

Rajoitettiin taas itseämme tutusti vain kenttien väliin tallentaen ja pelasin alkuperäisellä enginellä alkuperäiset kolme episodia, pienten taukojen säestämänä saman päivän aikana. En olisi uskonut että näin nopeasti olisi homma hoitunut, mutta niin vain kävi. Ei mitään megaeksymisiä tullut tehtyä ja toisiksi vaikein vaikeustaso ei ollut mitenkään liian vaikea (vaikeimmalla olisi taas ollut respawnaavia vihollisia tiedossa). Olihan tätä pelattu paljon vuosia sitten, vaikken kenttien reittejä paria ensimmäistä lukuunottamatta muistanutkaan. Muutaman kerran hajotti ja teki mieli ruma sana sanoa, kun kentän loppupuolella haulikolla ampuili lähellä olevaa vihollista, niin yht'äkkiä onkin kudit loppu, jolloin ase vaihtuu hetkessä sinkoon eikä ehdi enää kissaa sanoa kun raketti jo räjähtää naamalle ja kenttä alkaa alusta.

Kirjat voivat olla kuolettavan tylsiä

Lienee liioittelua, mutta Duken käyttämätstä Build-enginestä lähes pystyy haistamaan jotenkin sen purkan, joka sitä kasassa pitää. Graafisia bugeja näkyi jonkun verran ja yksi itselle uusi bugi tuli vastaan tällä kierroksella. Pienempänä isojen poikien näyttämät muutkin bugit, etenkin ensimmäisestä kentästä on hyvin muistissa vielä. Kaukana ollaan Quaken solidista ja varmasta fiiliksestä.

Ensimmäisen episodin kaksi ekaa kenttäähän on loistavia kaikinpuolin. Todella monipuolisia, yksityiskohtaisia ja sopivan simppeleitä tarjoten silti seikkailtavaa ja erilaisia lähestymistapoja, etenkin ensimmäinen. Kolmas vielä menettelee, mutta harmi, että siitä eteenpäin tämä episodi on aika kuraa. Ihankuin olisivat ensin tehneet kaksi kenttää huolella, ja sitten on pitänyt äkkiä sutasta vielä kolmas ja muutama leveli lisää ja lähteä kaljalle että ehtii happyhourille.

Toinen episodi sijoittuu joillekin avaruusasemille, kuussakin käydään ja on kokonaisuutena hieman ensimmäistä parempi, vaikka mitään yksittäisiä loistokenttiä ei täältä löydykään.

Kolmas oli kokonaisuutena helposti paras. Ensimmäisen episodin alun tapaisia kaupunkimaisia kenttiä hyvällä vaihtelulla. L.A Rumble jäi aikoinaan mieleen uskomattoman komeana kaupunkimappina korkeine taloineen, ja olihan se edelleen ihan siisti pelin mittapuulla.

Tuijotuskisa!

Kaikenkaikkiaan pelaaminen oli pääasiassa ihan vauhdikasta ja hauskaa joitain tiettyjä osioita lukuunottamatta. Ja tästäkin löytyy se typerä vihollinen joka lentää naamaan räjähtämään ja kestää siihen nähden kohtuuttomasti vahinkoa. Näitä antaumuksella tarjoili etenkin toinen episodi. Miksi, kysyn? Aikoinaan hassun hauska huumorikin on kokenut roiman tason laskun vuosien saatossa eikä enää toimi ollenkaan, syynä saattaa toki olla sekin, että olen nyt 20-vuotta vanhempi kuin ensimmäistä kertaa tätä pelatessa.

Vaikka Duke vuonna 1996 pelissään totesi että "I ain't afraid of no Quake", niin jo seuraavassa jatko-osassa Quakeen onneksi viimein saatiin kuin saatiinkin enemmän virtaa, ja herttua jäi foreveriksi odottelemaan seuraavaa omaa peliään.

And now we are playing the waiting game