[SNES] Donkey Kong Country (1994)

Vuonna 1994 ilmestyessään Donkey Kong Countryn ensimmäinen osa oli audiovisuaalisesti aivan käsittämättömän upea. Komea ulkonäkö "huijasi" esim suomalaisen Super Power -lehden arvostelijaakin antamalla tälle muistaakseni historialliset 100/100 pistettä. Myöhemmin arvostelija myönsikin, että grafiikka hieman häikäisi ja tuli annettua sen varjolla liikaa pisteitä. En voi syyttää, olin itsekin aivan myyty kun kaverilla tätä pääsin ensi kertaa pelaamaan.

Tästä kentästä näen vielä pitkään
 painajaisia

Siitä tulikin ilon päivä, kun isä eräänä päivänä yllätyksekseni tämän kotiin kantoi työpäivänsä päätteeksi, en muista maksoiko se 599mk vai 699mk, mutta joka tapauksessa siihen aikaan todella paljon rahaa. Oli muistaakseni Mortal Kombat 2:n ohella kalliimpi kuin muut pelit. Puhkihan se tuli pelattua moneen kertaan.

Peli oli alkuun melko helppo ja loppua kohden vaikeni paljonkin, onneksi muistelin väärin että olisi ollut tasaisen helppo läpi pelin. Secretit on paikoittain vähän epäreiluja, sillä osan löytää vain varmaan kuolemaan hyppäämällä (tai vahingossa tippumalla). Mutta annettakoon se anteeksi, sillä muuten peli on suhteellisen antelias lisäelämien suhteen, eikä elämien loppumisenkaan aiheuttama game over ole maailman loppu. Kartalla voi tallentaa vapaasti tyttöapinan tallennuspisteillä, kunhan sellaisen on kyseisestä maailmasta löytänyt, ja game overin koittaessa palaat edelliseen tallennukseen viidellä lisäelämällä. Samalla logiikalla toimii myös surffariapina, jonka luota pääsee lentämään tynnyrilentokoneella aiemmille helpommille alueille grindaamaan lisäreitä.

Maisemat ovat kuin suomesta

Kenttien teemoissa on ihan hyvin vaihtelua ja alueet eroavat ulkonäöllisesti paljon toisistaan. Löytyy esim viidakkoa, kaivoksia, talvista vuoristoa, tehtaita ja kaikkia näitä hieman eri muotoisena ja näköisenä, ettei taustoihin pääse tai ehdi kyllästymään kun taas ollaan pian jo jossain uudessa paikassa. Neljä erilaista eläinkaveriakin löytyy joistain kentistä ja niiden päällä ratsastamalla saadaan sitten etua tavalla tai toisella. Esim pitkäjalkaisen strutsin kyydissä päästään kovaa ja matalimmat viholliset sujahtaa jalkojen läpi, sarvikuono tuuttaa vihamieliset mököt pois näköpiiristä ja sammakon avustuksella hypätään korkeammalle. Vesikenttiinkin luojan kiitos löytää miekkakalan apuriksi rageja lievittämään.

Mitä vain banaanien vuoksi

On tässä ongelmiakin, hitboxit tuntui välillä toimivan vähän epäluotettavan oloisesti ja myös aavistuksen liukkaan oloinen ohjattavuus häiritsee joissain kaikkein ahtaimmissa kohdissa. Hieman tarkempi tuntuma olisi paikallaan, etenkin reunoilla ja vihollisten lähellä tuntuu että aina ei oikein tiedä miten lähellä uskaltaa olla. Lisäksi kamera on turhan likellä, toisinaan viholliset ja muut objektit ilmestyy näkökenttään liian myöhään, erityisesti tämä korostuu niissä pakollisissa ja ikävissä vesikentissä.

Mutta kaikenkaikkiaan viat on suhteellisen pieniä eivätkä jää häiritsemään, ja banaaninkeräyssimulaattoria pelasi edelleen mielellään. Grafiikka ja animaatiot toki on vuosien saatossa luonnollisesti hieman vanhentunut, mutta ihan hyvältä ja sympaattiselta näyttää edelleen. Musiikit sopivat teemaan loistavasti ja etenkin main theme ja vikan bossin melodiat ovat erityisen hyviä ja jäävät takuulla soimaan päähän,

Banaanit ovat kotona taas, peli läpi