 |
| Olen aina tykännyt tästä kotelon kuvasta todella paljon |
Päätin ottaa testiin aikoinaan suurta ylistystä saaneen Secret of Manan, joka myös Seiken Densetsu 2 -nimellä tunnetaan. Seiken Densetsu -sarjan ensimmäinen osa oli spinoff Final Fantasyyn, nimeltään Final Fantasy Adventure, mutta sen jälkeen pelisarja on ollut liikkeellä omalla nimellään (Seiken Densetsu, tai Mana-sarja täällä lännessä). Seiken Densetsu 3:sta ei sitten taas lännessä julkaistukaan.
Yllätyin ja innostuin hieman alussa pelimekaniikkaan, eli pelataan kuin Link to the Pastia, mutta ihan täysipainoisella JPRG sisällöllä. Taistelu on siis reaaliaikaista, ja taikoja/itemeitä käyttäessä sekä inventaariota selatessa aika pysähtyy, jotta saa rauhassa valikoida haluamansa ilman että menee sähläykseksi ja kiirehtimiseksi. ActionJRPG:ksikin voisi varmasti tätä kutsua. Positiivisuutta lisäsi myös ylläritaistelujen puute seikkaillessa, mistä en ole koskaan JRPG-peleissä niinkään välittänyt.
Pian saa mukaan yhden kaverin ja kohta jo toisenkin, sitten seikkaillaan kolmeen pekkaan. Yhtä hahmoa ohjataan ja kaksi muuta seuraa perässä. Ja tämän ilmeisesti voi co-opata kahdestaan tai jopa kolmistaankin läpi kaikkien ohjatessa omaa hahmoaan. Yksin pelatessa tekoäly hoitaa kaverien liikkumisen ja taistelun, käskytettävän hahmon välillä voi vaihtaa lennosta nappia painamalla. Muuten hyvässä systeemissä on pieni rasittavuus, eli vähemmän yllättäen juuri reitinhaussa on välillä ongelmia. Ärsyttävää kun joku jää jumittamaan kauas eikä löydä tietä muiden luokse, sielä tämä sitten juoksee seinää päin helppona kohteena vihollisille, kunnes sen käy joko hakemassa pois tai vaihtaa ohjauksen kyseiseen hahmoon. Onneksi raivostuttavuuskäyrä tämän kanssa harvoin nousee kuitenkaan ihan kattoon asti, paitsi bosseissa ja silloin kun pitäisi juosta nopeasti karkuun tai vain alueen läpi välittämättä vihollisista.
Musiikki on ollut suurilta osin laadukasta eikä ole ärsyttänyt missään vaiheessa. Graafisesti peli on ihan hyvää tuon ajan snes-peliksi ja täysin riittävää, värikkyyttä riittää ainakin. Muistuttaa pari vuotta uudempaa Chrono Triggeriä niin graafisesti kuin teemallisesti aika paljon, ei ole vain aivan yhtä skarpin näköinen. Yksi asia mistä en hirveästi tykkää, on monien vihollisten spritet, tai viholliset ylipäätään. Yksi uskomattoman ärsyttävä vihollinen on pöllö, jonka tekemä confuse-taika laittaa liikkumisnapit toimimaan nurinkurin. Sitten on Tomato Man (wat), johon tehoaa vain taiat ja joka spawnaa herkeämättä zombieita. Jos ei ole manaa, niin harmin paikka. Osa spriteistä ja vihollisista näyttää myös siltä että tämä peli olisi tehty ja suunniteltu 10-vuotiaita silmälläpitäen, ei ole ainakaan liian synkkää.
 |
| Tules nyt sieltä |
Kaikin tavoinhan tämä on taisteluja ja co-op mahdollisuutta lukuunottamatta perinteinen JRPG tarinaa myöten. Pelataan teinipojalla, joka kurjista lähtökohdista huolimatta on pian pelastamassa maailmaa lineaarisessa juonessa, mutta pirun suuressa maailmassa. Taistelua, seikkailua, itemien ostoa, hieman (hyvin vähän) dialogia ja hahmojen (sekä aseiden) levelöintiä sitten siinä matkalla. Alkuun tuli eräässä paikassa seinä vastaan ja se vaati vähän takaisinpäin paluuta expagrindauksen pariin, mutta onneksi se on ollut ainakin toistaiseksi ainut kerta, jonka jälkeen on haaste pysynyt ihan maltillisena.
Jonkinlaista karttaa tai minimappia kaipaisin kovasti. Alueenvaihdoksiakaan ei tehdä isolla kartalla liikkuen kuten monissa muissa vastaavissa peleissä, vaan alueelta alueelle siirtyminen tapahtuu nyt niin, että hahmot hyppäävät jättimäiseen tykkiin, jolla sitten kaverit ammutaan ennaltamäärättyyn kohteeseen ja siinä ilmalennon aikana näkee pyörivän vilauksen maailmasta. Vaikka tämä nyt ei olekaan mikään järkyttävän suuri ongelma, niin ainakin itseä tämä häiritsee jonkun verran, ettei saa sellaista selkeää kokonaiskuvaa maailmasta missä liikutaan missään vaiheessa, Minimapin puutteen vielä pystyn hyväksymään, mutta mitään karttaa ei ole sisäisesti pelissä. Ehkä tämä on taas näitä ongelmia, mitkä on ongelmia vain koska nykypelit.Alkuun olin innoissani ja mietin että onpa tämä hyvä ja pirteän erilainen jrpg, mutta nyt muutaman päivän pelaamisen, ja ilmeisesti jonkun verran puolivälin ylittämisen jälkeen, on palo hiipunut. En nyt saanut tähän tekstiin oikein muuta sisältöä kuin nillitystä, mutta kyllä tämä on ollut ihan hyvä peli, ja varmasti erityisesti ilmestyessään ollut todella hieno kokemus cooppeineen kaikkineen. Taidan jättää viimeistelyn hieman myöhemmäksi ja pelata jotain muuta peliä tähän väliin jos saisin pienestä tauosta vähän lisää virtaa. Olen myös aina ollut huono pelaamaan pitkiä pelejä loppuun saakka, kyllästyminen/ähky tulee lähes poikkeuksetta. Jatkoa seurannee.
--
Päivitys: osaan 2 täältä.
