Kuvittele olevasi 10-vuotias. Doom-pelit oli siistejä ja Star Warsit siistejä leffoja. Sitten joku meinaa yhdistää nämä kaksi asiaa yhteen, voisiko yhtään mikään mennä pieleen? Kyllä ja ei.
Olin aivan mehuissani tämän ilmestymistä odottaessani, ja lopultahan se päivä viimein koittikin. Engine oli huomattavasti parempi kuin Doomissa, pystyi jopa hyppimään, kyykkimään, katsomaan ylös/alas sekä osassa aseista oli second fire-toiminto. Kentissä oli myös puzzleja ja laaserit kimpoilee tietynlaisista seinistä, unohtamatta tietenkään itemeitä ja kymmentä eri asetta. Äänet, musiikki ja grafiikka oli kuin suoraan Star Warsista. Kaikki on muuten juuri kohdallaan siitäkin huolimatta ettei pelattu Lukella, eikä käsitelty lasermiekkaa, mutta sitten kenttäsuunnittelu mokasi koko homman. Tämä oli asia josta en päässyt kymmenvuotiaanakaan yli, ja muuten aivan loistavan oloinen, näköinen ja kuuloinen Dark Forces jäi pelaamatta alkutekijöihinsä aina uudestaan ja uudestaan. Otetaanpa se siis käsittelyyn nyt parikymmentä vuotta myöhemmin ja runtataan se vihdoin vaikka väkisin läpi.
Tässä pohjustetaan jokaista kenttää taustatarinalla ja annetaan tehtävä(t). Tehtävinä voi olla esim. jonkun ukkelin pelastaminen, paikkojen räjäyttäminen tai esineiden varastaminen taikka tuhoaminen. Ihan oikea juoni löytyy ja tekstiä on tehtävienannossa luettavaksi paljon, mutta eivät ne itseä jaksaneet juuri kiinnostaa. Aikanaan todella upeita välivideoitakin näytetään levelien välillä.
Dark Forcesin kerronta ja engine oli teknisesti aivan eri tasolla esim verrattuna noin puoli vuotta aiemmin ilmestyneeseen Doom 2:een, joka käytännössä oli vain alkuperäinen Doom uusilla kentillä. Vaikka teknisesti engine pystyi uusiin ja jänniin temppuihin, niin graafisesti ei tässä tehty mitään hurjia loikkia. Edelleen pelataan spriteillä ja peli näyttää suurimmilta osin ihan rehellisesti sanottuna Doomin modilta. Vastapainoksi yksinkertaisia 3d-mallejakin silti nähdään esim tykkitornien muodossa ja alusten lentelemistä scriptatuissa eventeissä.
Kesken levelin tallennusta ei peli tue ollenkaan, mutta vastaan on tultu siinä määrin, että kuolema ei ole samantien lopullinen, vaan kenttä aloitetaan kolmella elämällä ja kuoleman koittaessa palataan suurinpiirtein samaan kohtaan missä kuolema korjasi. Vasta elämien loputtua joutuu aloittamaan täysin alusta. Vaikeustasonkin voi valita jokaiseen leveliin erikseen, mikä on tavallaan ihan hyvä idea, niin ei ole pakko aloittaa peliä alusta, jos tulee aivan mahdoton paikka eteen eikä pääse jotain kenttää millään liian korkean vaikeustason takia läpi.Ensimmäisen kentän alussa on jotain erittäin maagista ja nostalgista tunnelmaa, kun nykyisellä kapinallisella Kyle Katarnilla, entisellä stormtrooperilla laskeudun ensimmäiseen kenttään etsimään kuolemantähden suunnitelmia. Musiikki ja aseiden äänet on just, eikä melkein ehtaa Star Warsia ja ensimmäisiltä vihollisilta löydetyn stormtroopereiden käyttämä laser rifle on vieläpä erittäin tyydyttävä ase. Juurikin tämä ensimmäisen kentän alku on yksi nostalgisimmista jutuista mitä saan päähäni pc-pelirintamalla.
Ensimmäisen kentän olen pelannut n+1 kertaa läpi aiemminkin, sillä se ei vielä ole mitenkään kovin huono leveli, mutta pallo valitettavasti hukataankin jo heti seuraavassa. Toinen kenttä on jo sitten reilusti sokkeloisempi ja mielenkiinnottomampi, ja kolmas on lähes malliesimerkki siitä miten en lähtisi leveliä itse tekemään. Vihasin sitä pienenä ja vihasin sitä edelleen. Miksi pitää juoksuttaa pelaajaa pimeissä, rumissa ja ahtaissa viemäreissä edestakas uudestaan ja uudestaan jotain nappuloita kääntelemässä. Jossain vaiheessa en enää keksinyt mitä pitäisi tehdä, niin tuli samoiltua viemäreissä useampaan kertaan kuin tarvitsisi, Äh, ihan typerää.
Neljäs ja viides oli vielä tutun näköisiä ainakin etäisesti, mutta luulen ettei sitä pidemmälle ole tullut koskaan pelattua aiemmin. Nuo oli jo ihan pelattavia kenttiä, vaikkeivät kehujakaan ole ansainneet. Siitä seuraavat ~10 kenttää oli itselle täysin uusia, ja enemmän tai vähemmän tympeitähän ne kaikki olikin. Erittäin sokkeloista ja useaan suuntaan haarautuvaa käytävää on liian paljon joka aiheuttaa harhailua sen oikean napin tai avaimen löytämisestä, jotka on välillä kovin hankalasti löydettävissä paikoissa tai jonkun kryptisen puzzlen päässä. Useaan otteeseen tuli eteen tilanne, ettei vain tiedä mitä pitää nyt tehdä.
Aseista erityismaininta täytyy laser riflen ohella antaa heitettäville, joko kosketuksesta tai viiveellä räjähtäville kranaateille, joilla oli nyt, ja erityisesti silloin metka leikkiä. Ne Duke3D:n kuuluisat putkipommit oli tehty hauskemmin jo noin vuotta aiemmin Dark Forcesissa.
Tässähän oli vain 14 leveliä, mutta ovat suurempia kuin aikansa muissa fps-peleissä. Myös tyhjästä uudelleenspawnaavia vihollisia on päädytty, syystä tai toisesta laittaa mukaan pakettiin. Sinällään ihan hienotunteisesti tuota featurea käytetään että stormtrooperit ei hypi koko ajan silmille jo putsatuista paikoista, mutta kyllä se silti ärsyttää paikoittain kovasti, jos healtit on vähissä eikä oikeaa reittiä tunnu taas mistään löytyvän. Tuntuu niin kovin typerältä ja etenkin epäreilulta pelaajaa kohtaan.Nillitän vielä lisää. Osassa leveleistä piti kentän lopuksi raivata tiensä vielä takaisin aloituspaikkaan, joka on juonen ja tehtävien sisällön kannalta täysin hyväksyttävää ja loogista, mutta aika tympeää sitten pelillisesti. Ainakin itsellä kävi muutaman kerran niin, että kun on pitkään seikkaillut edes takas ympäri ämpäri isossa sokkelokentässä, niin ei enää muistakaan lopuksi että mistähän sitä tuli edes aloitettua. No, sitten vaan takaisin niihin samoihin käytäviin seikkailemaan ja etsimään sitä oikeaa huonetta, mistä ei ole mitään muistikuvaa. VMP.
