[PC] Full Throttle Remastered (1995/2017)

Alkuperäinen julkaisu: 1995
Remasteroidun version julkaisu: 2017

Full Throttlekin on lapsuudesta tuttu peli. Vakuutuin aikanaan sen demoversiosta suuresti ja vähän myöhemmin sain haltuun kokoversionkin, mutta läpi asti en sitä kuitenkaan ikinä pelannut. Näin vuosikymmenien jälkeen, viime vuonna ilmestyneen Remastered-version kanssa oli vaivaton tarttua tähän klassikkoon pitkästä aikaa ja pelata se oikeasti viimeinkin läpi.

Vaikka tykkäsinkin pienenä näistä perinteisistä "kokeile kaikkea kaikkeen" -seikkailupeleistä, en tainnut läpäistä ikinä ainuttakaan. Kärsivällisyys ei vain kestänyt pitkään niitä pelata ja mielummin vaihdoin sitten peliä, kuin että olisin jäänyt hakkaamaan päätä seinään. Jäin tässäkin silloin ihan alkuvaiheille jumiin johonkin hämärään puzzleen ja se siitä sitten.

Kärsivällisyyteni jumitilanteita kohtaan on hieman niistä ajoista kasvanut, mutta ei se huippuluokkaa ole vieläkään. Senpä takia kiitän Full Throttlea tämän helppoudestaan ja lyhyydestään, sillä pääsin tämän jokseenkin vaivattomasti läpi. Tavaroita on inventaariossa aina hyvin vähän kerrallaan ja koluttavat alueet on aina melko pieniä. Keskustelutkin on lyhyitä ja ytimekkäitä, josta myös annan pointseja. Tekstin määrä ei alkanut missään vaiheessa ahdistamaan.

Yleensä pelin puzzlet oli ihan pääteltävissä tai loogisia, mutta on tässä muutamia hivenen kinkkisempiäkin tilanteita, joissa meni aikaa. Remastered-versio antaa helpoituksia siinäkin mielessä, että napinpainalluksella voi korostaa kaikkia ruudulla olevia käytettäviä kohteita.

Full Throttle alkaa kiinnostavasti ja pelin tunnelma on vakavempi ja tummempi kuin monissa muissa aikansa vastaavissa seikkailupeleissä. Ehkä vähän jurosta päähenkilöstä johtuen, erityisesti keskustelujen huumori on vähäeleisempää, mutta vakavuudesta Full Throttle on silti kaukana. Keskustelujen huumori korvataan pitkälti absurdeista tilanteista tai sitten hahmoista itsestään.

k. Oli ilo olla avuksi

Suurimmat jumit tai hermojen menetykset tapahtuikin muutamissa minipelimäisissä toimintakohtauksissa, jotka kyllä sopii peliin luonteeseen erittäin hyvin, mutta ne on toteutettu tökerösti eivätkä siksi oikein istu kokonaisuuteen. Remastered-versio onneksi antaa mahdollisuuden helpottaa hieman surullisenkuuluisaa prätkätaistelua, mutta kryptinen romurallikohtaus on ilmeisesti kaikessa kehnoudessaan entisellään.

En enää ole niin suuri "vanhanaikaisten" seikkailupelien ystävä kuin joskus, vaan pelaan sitten mielummin ihan rehellisiä puzzlepelejä. Full Throttlen otin itsekseni peluuseen siksi, koska tiesin sen olevan lyhyempi ja helpompi kuin valtaosa vastaavista ja olihan se muutenkin tuttu tapaus vuoskymmenten takaa.

Tältä se näytti vuonna 1995

Tässä(kin) saa kiehtovasti valita pelinäkymän sen alkuperäisen ja remasteroinnin välillä koska vain ihan nappia painamalla, jonka kokeileminen silloin tällöin oli aina yhtä kiehtovaa. Ei se alkuperäinen Full Throttle ollutkaan enää ihan niin hienon näköinen mitä muistoissani.

En jo aiemmin mainittuja toimintakohtauksia lukuunottamatta katunut pelivalintaani. No ok, oli finaalikin aika ärsyttävä. Ja voisi tämä olla aavistuksen hauskempikin, mutta eipä muuten suurempia valittamisia. Kyllä tätä pelasi mielellään pitkästä aikaa ja remasterointikin oli hyvää työtä. Olisipa useampikin näistä vanhoista seikkailupeleistä näin helppoja ja lyhyitä, sillä juuri se niiden "kokeile kaikkea kaikkeen" -maine on monesti ihan ansaittu, enkä minä ole sen ominaisuuden ylimpiä ystäviä.