Meinasin joulukuussa ottaa tämän ygöksen muistinvirkistykseksi ja pohjiksi alle ennenkuin aloitin kakkosta pelaamaan, mutta en sitten jaksanutkaan edetä asennuksesta pidemmälle. Kuten rapsassani taisinkin mainita, on tämä ensimmäinen pelattu jo aiemmin, enkä sitten viitsinyt pelata sitä enää uudestaan. Kakkosen viimeisteltyäni sain siitä kuitenkin sitten lisämotivaatiota palata tämän pariin ja nyt se onkin jo ohi. Pahus.
En nyt jaksa lähteä sen tarkemmin tästä tarinoimaan, on tämä niin jatko-osansa kaltainen eikä runosuoni muutenkaan pulppua. Meno oli edelleen vaikeaa, väkivaltaista ja happoista. Tuntui kyllä, että tämä on näistä kahdesta rutkasti helpompi, mutta voihan se olla, että harjoittelukin on tehnyt tehtävänsä ja sekin, kun jatko-osan peluukin on vielä suht tuoreessa muistissa. Kyllä tässä vaikeitakin kohtia toki oli joita sai hinkata useaan otteeseen, mutta kagosessa kentät taisi olla huomattavasti laajempia, joka tietenkin heti tekee vaikutuksen vaikeustasoon. Sain pelattua tämän yllätyksekseni yhdeltä istumalta alusta loppuun ja aikaa meni äkkinäiseltä arviolta jotain parin tunnin luokkaa, vaikea sanoa sen tarkemmin.
 |
| Miltä näyttää onnistunut tehtävä? Tältä. |
Hyvä välipalapeli tämä oli edelleen eikä yhtään häpeä jatko-osansa rinnalla. Tässä tosin tunnuttiin kierrätettävän huomattavasti enemmän musiikkia, se sama oma suosikkikappaleeni tuntui tulevan eteen yhtä uudestaan ja uudestaan eri tehtävissä. Ei se tosin haitannutkaan, hyvä kipale ja sopii peliin mainiosti.
Niin uskomatonta kuin se onkin, harmi kyllä Hotline Miamin nälkä jäi elämään vielä tämänkin läpäisyn jälkeen. Jokohan piakkoin tulisi kolmas osa?
