Vuonna 2013 Tomb Raider rebootattiin uuden näkemyksen kera. Ainakin siinä ihan alkuperäisessä tasohyppelyn siivittämä puzzleilu oli pääosassa ja toiminta pienemmässä roolissa (jatko-osia en ole pelannut, niistä en tarkemmin tiedä), niin tässä on ainakin ronskisti siirretty puzzleilua sivumpaan ja nostettu vauhdikaampi toiminta etualalle.
Alkuperäistä olen pelannut hivenen silloin 1996 ja jonkin verran myös viime vuonna. Sarja ole minulle koskaan ollut mitenkään erityisen lähellä sydäntä, enkä siis näe reboottausta pyhäinhäväistyksenä. Silti harmittelin, kun rauhallinen puzzleilu ja tasohyppely on jätetty taka-alalle ja esiin on nostettu paikoin naurettaviinkin mittasuhteisiin menevä eeppinen toimintarymistely dollarinkuvat silmissä. Syytän sinua, Nathan Drake. No myyhän tämä varmasti paremmin näin.
Joko uudistuksista huolimatta, tai sitten niistä johtuen, uusioTombbiksesta tuli kelpo peli. Sen pelaaminen on erittäin sujuvaa ja mutkatonta, rytmitys on lähes nappisuoritus ja kyllähän se näyttääkin oikein hyvältä. Kun Lara ryhmineen haaksirikkoutuu saarelle, on se täynnä kaikkea tehtävää ja kerättävää. Vaikka peli onkin hyvin lineaarinen, on pelialue joskus vähän laajempaa putkea missä pystyy hieman soveltamaan etenemistään. Tähän kaavaan sopisi erinomaisesti myös niin nykyään muodikas (ja tykkäämäni) avoimempi maailma. Ehkä jatko-osassa tai sen jatko-osassa sitten?
Juoni nyt ei ollut mitenkään kovin mielenkiintoinen, vaikka itse saari ja sen mystiset salaisuudet hieman minua alussa kiinnostikin. Lara itse on muuttunut toimintavalmiista ja itsevarmasta pökkelönaamasta herkäksi ja nätiksi selviytyjätytöksi, joka tosin tuottaa pelin aikana ruumiita enemmän mitä varmaan kaikissa edellisissä sarjan peleissä yhteensä. Laran ryhmän hahmot tuntuu olevan aika puisia stereotyyppejä, enkä minä ollut niiden vaiheista juuri ollut kiinnostunut. Poikkeuksena se vanhempi skottilainen jääräpää tuntui ainolta yhtään särmikkäämmältä tapaukselta.
En tiedä kuvittelinko, mutta tämä Tomb Raider muistutti minusta monin tavoin Resident Evil 4:sta. Valitettavasti myös huonoja puolia mukaanlukien, tarkoittaen, että QTE-osioita on etenkin alussa ihan liikaa. Niiden määrä onneksi hieman laskee pelin edetessä, mutta pois eivät kuitenkaan koskaan katoa. Toimintaa ei sentään kopioitu Ressista, vaan se on vähän Gears of War -tyyppistä esteiden takana ammuskelua. Tällä kertaa esteet ei yleensä ole kaiken kestäviä, joten liikkuminen on aika ajoin suositeltavaa.
Pakko myös nillittää hieman liiallisen elokuvallisuuden ja pelillisten elementtien yhteentörmäyksestä. Tombbis on tällä kertaa synkempi ja tehty sellaisella puolirealistisella leffoista tutulla seikkailumeiningillä. Jos tämä olisi rehellisemmin pelimäinen peli, niin esim näkymättömät seinät ja Laran tolkuton rääkkääminen ei minua juuri häiritsisi. Taisteluissa ampumiset toki sikseen, mutta välivideoissa Lara kokee läpi pelin ihan naurettavan kovia ja kaikki mahdollinen tuntuu hajoavan hänen ympäriltään. Ei karhunrautaan astuminenkaan pitkäksi aikaa matkaa hidasta, tai molemmin puolin kyljestä läpi mennyt keppi. Jos tätä ei olisi niin muutoin niin vakavalla ja "realistisestisella" otteella kuvattu, niin ei nämä sitten niin töksähtäisi. Nyt en voi valitettavasti olla takertumatta.
Toki, pelihän tämä vain on ja kyllähän hahmot leffoissakin kestää joskus häkellyttävän kovaa kuritusta, mutta välillä tämä näyttää ihan joltain parodialta, kun Lara tippuu taas sadannen kerran välivideoissa korkeuksista, pyörii kaiken roskan seassa mäkeä alas ja sitten jälleen niukin naukin selviää pitkästä hypystä saaden juuri ja juuri reunasta kiinni. KYLLÄPÄS OLIKIN TIUKALLA TAAS HUH HUH!!
Silti, Tomb Raideria on kiva pelata. Taistelu on jees ja ympäristöissä liikkuminen toimii oikein hyvin, kamerankaan kanssa ei ollut koskaan ongelmaa, maisemat on komeita ja kaikennäköistä kerättävää sekä ylimääräisiä haasteita on niistä kiinnostuneille riittämiin. Tiivistettynä, Tomb Raider on yleisesti ottaen todella hyvin tehty ja kyllähän sitä Laraakin katselee. Ikävä vaan, että loppupuoli pelistä meni vähän liiaksi räiskimiseksi ja se alkoi ainakin minua puuduttamaan. Silloin kun toiminnan ja seikkailun suhde oli tasaisimmillaan, tykkäsin minä pelistäkin eniten.
En jaksanut käydä vapaaehtoisia luolia läpi, joissa tosin olisi ollut siitä yhdestä käymästäni päätellen niitä kaipaamiani puzzleja. Näinpä Steamin pelikello näyttää läpäisyn jälkeen kahdeksaa tuntia ja minulle olisi ihan hyvin riittänyt jotain väliltä kuudesta seitsemään. Pikkuharmituksista huolimatta Laran rebootti oli helposti keskivertoa parempi peli.
