Talosin tie jatkuu lisärissä Gehennaan.
Gehenna alkaa heti vähintäänkin samankaltaisella vaikeustasolla mihin tottui emopelin lopussa, eli uutta kevyttä tutoriaalimaista aloitusta ei kannata odottaa. Sen vielä kestän, eikä se minua haitannut, mutta ne tähdet, mitä uskomattomia taikatemppuja pitää tehdä että ne kaikki saa muka kerättyä? Ei riitä minun mielenkiinto eikä päättelykyky ikinä niihin. Onneksi ovat täysin vapaaehtoisia.
Alkuperäisessä Talosissa taustajuoni oli minusta kiehtova ja mielenkiintoinen, mutta tämän juonesta en jaksanut kiinnostua lainkaan. Tietokone suolsi tekstiä järkyttävästi aiempaa enemmän ja kaikki äänipohjaiset selostukset on jääneet ihan niiden paitsioon. Onneksi lukemattomuus ei kuitenkaan estä tai haittaa tämän pelaamista, sillä puzzlethan on kuitenkin kaiken aa ja oo, eikä juonella ole mitään merkitystä ongelmien ratkaisemisessa.
Ja niistä puzzleista ei ole minulla valittamista tässäkään. Erittäin hyviä pähkinöitä ovat tähänkin saaneet rakennettua emopelistä tutuilla palikoilla. Periaatteessa on hieman harmi, että uusia leluja ei ole tullut mukaan pakkaa sekoittamaan. Vaan kyllä näillä vanhoillakin mielellään pelasi, eikä liika vanhan kierrätys päässyt harmittelemaan.
Kuten emopeli, tuli tämäkin pelattua kahteen pekkaan ja loogista ajattelua paremmin hahmottavan peliseuralaisen johdolla tämä menikin suhteellisen nopeasti läpi. Pakolliset ongelmat oli edelleen melko haastavia kautta linjan, muttei kuitenkaan epäreilun tuntuisia. Olihan sielä taas muutamia vähän muita kinkkisempiä probleemeita joukossa, muttei mitään poskettoman ylitsepääsemättömän tuntuisia niiden vapaaehtoisten tähtien keräämisten lisäksi. Edelleen tuli välillä varsin tyhmä olo, kun ei jotain simppeliä asiaa meinannut tajuta, hgnh.
Ihan hyvä lisärihän tämä oli. Kyllä lisää Talosia kelpasi, vaikka sitten ilman mullistuksia tai suurempia uudistuksia. Ruudunpäivitys takkusi tosin tässäkin edelleen häiritsevästi, josta kuvitteellisia miinuspisteitä.
Screenshotti peräisin täältä.
