Käännetty PC:lle: 1997
Pitkästä aikaa lapsuuden muistoista tuttu peli, jota ei ole tullut pelattua ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.
Segan tekemä valopyssypeli Virtua Cop (saattaa kulkea myös nimellä Virtua Squad) oli minulle kovaa kamaa pelihalleissa aina siihen asti, kunnes täysin ällistyttävä House of the Dead ilmestyi. Muistelisin että varsinaisista pelihalleista Virtua Cop olisi hävinnyt mm. House of the Deadin ja Time Crisisien alta aika äkkiä, mutta että huoltoasemilla tätä olisi nähnyt Sega Rallyjen ohessa vielä jonkin aikaa. Kunnes pian oli enää Sega Rallyt jäljellä.
Kun Sega Saturn -konsoli teki aikoinaan tuloaan Eurooppaan, muistan himoneeni sitä valtavasti, koska sille tuli useita pelihalleista tuttuja pelejä ja olihan sen grafiikka vaan älyttömän komeaa Super Nintendooni verrattuna. Peleistä suurimmat kuolaamiset aiheutti ainakin Virtua Fighter -sarja sekä juurikin Virtua Cop.
Virtua Cop oli minusta pelihalleissa törkeän vaikea, mutta ainakin näin hiirellä pelattuna ja defaulttisäädöillä tämä oli lapsellisen helppo räiskiä läpi. Kyseessä on epäilemättä kolmen osan summa:
1. Valopyssyttely on hiirellä sohimisen sijaan moninkertaisesti vaikeampaa.
2. Pelihalleissa vaikeustaso on todennäköisesti säädetty vaikeimmalle.
3. Olen ollut siihen aikaan tyyliin 10v, jolloin käytännössä kaikki on ollut vaikeaa.
Nyt tämän läpäisyssä ei ollut juuri haastetta, mutta myönnettäköön että muutama continue meni kuitenkin (pirun siviilit). Pelasin kaikki kolme kenttää vaikeimmasta helpoimpaan, kun ajattelin että failaan mielummin heti, kuin loppukahinoissa. Aikaa meni läpäisyyn karkealta arviolta ehkä puolisen tuntia ja palkinnoksi näin "komean" lopetusanimaation, jota en koskaan saanut pelihalleissa nähdä.
Ei tätä olisi kovin montaa kertaa uudestaan epäonnistumisen takia jaksanutkaan yrittää. Eikä kyllä huvita rikkoa piste-ennätyksiäkään sen puoleen. Pelattavuus on niin yksinkertaista, että kyllähän tätä helppo on klikkailla menemään ilman että pitäisi tapella vanhentunutta käyttöliittymää tai ohjaustapaa vastaan, mutta eipä tätä silti enää nykyään jaksa sen kummemmin pelailla. Oikean valopyssyn kanssa voisin todennäköisesti antaa toisenkin kierroksen tiukemmalla vaikeustasolla, mutta hiirellä pelattuna tämä jää kyllä tähän.
Olihan tämä todella komea ja edistyksellinen silloin joskus, mutta ei siitä valitettavasti ainakaan hiirellä räiskien ole enää juuri mitään jäljellä. Ihan hauska oli silti palautella muistoja mieliin tämän kanssa ja sain minä tämän pelaamisesta kaikesta huolimatta jossain määrin ihan hyvän mielenkin.
Itäkeskuksen Pelikaani(t) ja kolikkopelit nevö foget.
