Undertale ammentaa vaikutteensa Mother-sarjasta, joka alkoi NES:llä vuonna 1989, jatkui SNES:n parissa 1994 ja päättyi GBA:lla vuonna 2006. Ainoastaan Mother 2 on julkaistu Japanin ulkopuolella, ja sitäkin kutsuttiin nimenvaihdoksen myötä EarthBoundiksi. Todennäköisesti juuri tämän pelin vaikutuksena on Undertale syntynyt.
Undertale on puhdasta retroilua ja näyttää tarkoituksellisesti vähän kököltä (hei, grafiikat on piirretty suurimmaksi osaksi Paintilla!), eikä pelimekaniikatkaan ole kovinkaan monipuolisia. Niiden sijaan peli lepää pääasiassa vahvoissa hahmoissa ja dialogissa. Undertale osaa yllättää moneen kertaan ja myös useita erilaisia tunteita käydään pelin aikana läpi, kevyt huumori ollen kuitenkin suurimman osan aikaa esillä. Sen taistelu on hyvin mielenkiintoinen yhdistelmä bullethelliä ja perinteistä vuoropohjaisuutta. Pelin läpäisyn voi hoitaa myös jopa tappamatta ketään. Musiikkejakaan ei sovi unohtaa, sillä soundtrackin melodiat on ehdotonta laatukamaa.
Undertale oli hyvin mielenkiintoinen tapaus enkä muista aiemmin koskaan pelanneeni mitään ihan vastaavaa, kun EarthBoundikin on jäänyt aikoinaan pelaamatta. Koska olen laiska lukija, niin kiitän lyhyitä keskusteluita ja muutenkin ytimekästä tekstin käyttöä, jaksoin jutella kaikkien kanssa ja dialogit piti mielenkiinnon yllä läpi pelin.
..mutta. Joku juttu siinä oli, että varsinaista koukkua en peliin kuitenkaan saanut. Sitä oli kiva pelata, kornit hahmot ja tilanteet sun muut yllättävät hetket oli mielenkiintoisia, tykkäsin taistelusta ja arvostin hirveästi kaikkea mitä se tuo vastaan, mutta pidempiä pätkiä kerrallaan en kuitenkaan parin ekan tunnin jälkeen enää sen parissa viettänyt. Pelailin paljolti lyhyitä pätkiä kerrallaan noin puolesta välistä loppuun ja hyvinhän se toki meni näinkin. Ehkä pienellä PUBG-innostuksella oli myös osansa tässä, kun en meinannut malttaa mitään muuta sen lisäksi pelata.
Vaikka Undertale on hyvin lineaarinen peli, on tässä hirveä määrä kaikkia salaisuuksia, pääsiäismunia, piilotietoa sun muuta vastaavaa, eikä kaikkea ensimmäisellä pelikerralla millään pääse näkemään. Erilaisia lopetuksia on tietääkseni ainakin kolme toisistaan selkeästi eroavaa, sekä seuraavat pelikerrat ottavat huomioon jotain edellisen kierroksen tietoja. Minulla meni Steamin mukaan viisi tuntia läpipeluuseen, mutta tämä ei kuitenkaan ole sellainen peli itselle, mitä haluaisin pelata useaan otteeseen, ainakaan välittömästi. Mielummin katsoinkin jo Youtubesta suurimmat mysteeriksi jääneet juttuset. Jos itse ei peli elä minulla pidempään kuin yhden läpipeluun, niin musiikki kyllä palailee varmasti soittolistalle useaan otteeseen myöhemminkin.
Undertale ei ehkä ole ihan kaikille (mikäpä olisi), eikä se ole virheetön, mutta se on hyvin omanlaisensa peli nykyaikana. Myöskin puhdasta retrofiilistelyä, josta jopa Metacritic tykkää arvosanalla 92, mikä on tämän näköiselle pelille vuonna 2015 aikamoinen saavutus. Undertale on lähes kokonaisuudessaan yhden miehen käsialaa, musiikkeineen kaikkineen. Nuoresta Toby Foxista tuli sen johdosta miljonääri joka toivottavasti jatkaa rahojensa kanssa pelialalla myös tulevaisuudessa. Mies nimittäin on Nero.
