[PS4] Final Fantasy X HD Remaster (2001/2015)

Ah ha ha ha ha ha. FFX on onneksi kuitenkin paljon muutakuin kuin se surullisen kuuluisa naurukohtaus.

Tekstit: Vuoden 2018 parhaat pelit

Vuosi 2018 alkaa olla taputeltu ja on taas aika pistää tänä vuonna ilmestyneet pelit parhausjärjestykseen.

[PS1] Final Fantasy VII (1997)

FFIX:n pelaaminen tuli vähän aikaa sitten päätökseensä, jonka jälkeen mieleni teki välittömästi pelata lisää Final Fantasyä. Seiskaa pelasin reipas puolitoista vuotta sitten lähes 30h verran ja sen keskenjääminen on hieman harmittanut siitä lähtien, joten ajattelin viimeinkin viimeistellä sen.

[PC] The Messenger (2018)

Ei saakeli, The Messenger oli ihan älyttömän kova peli! Go ninja go ninja go!

[PS1] Final Fantasy IX (2000)

Ensin seuraa paljastus - tämä oli ensimmäinen läpipelaamani Final Fantasy -peli, siinä missä moni on jäänyt aikojen saatossa kesken. Todennäköisesti FFIX teki minun näkökulmastani jotain oikein, vaikka kyllähän se hyvin perinteikäs juurilleen oli, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tekstit: Paasausta JRPG-peleistä

Aina olen jostain kumman syystä pitänyt vanhanmallisista Japanilaisista roolipeleistä, vaikka tässä genressä on minun makuun paljon perustavanlaatuisia hanurista olevia ominaisuuksia. Tässä ne ovat pähkinänkuoressa:

[WII] Mega Man 10 (2010)

Mega Manin seikkailut jatkuivat numerossa kymmenen. Mutta ei kympin arvoisesti.

[WII] Mega Man 9 (2008)

Mega Man 9:ssä on kyse paluusta juurille, tarkalleen ottaen niinkin kauas kuin vuoteen 1988, jolloin Mega Man 2 ilmestyi Japanissa.

MLG kutsuu

Wohoo, ensimmäinen sooloteltu (tai ylipäätään) voitto uuden codin br-moodissa.

Alkukankeuksien jälkeen tämähän on ollut ihan hauskaa, vaikka pubgin superiorimpaa gunplaytä, munakkaampia aseiden ääniä ja rauhallisempaa tempoa onkin välillä ikävä. Ehkä pubgia pelatessa kaipaisi sitten tämän olematonta yleistä kankeutta. Hieman erilaisia pelejähän nämä pelattavuudeeltaan on, mikä on toki ihan hyväkin asia.

[PC] Legend of Grimrock 2 (2014)

Grimrock 2 on ensimmäistä isompi ja monipuolisempi kaikin tavoin, ollen vallan erinomainen jatko-osa.

[PC] Legend of Grimrock (2012)

Nyt kerron Suomalaisen Almost Humanin lapsesta nimeltä Legend of Grimrock, joka teki nykypäiväisemmän näkemyksen Dungeon Masterista, vieläpä erinomaisen hyvin.

[PC] Trials Evolution: Gold Edition (2012/2013)

Olipa kerran Trials HD, joka vei minut vuonna 2009 x360:lla pelaten aikamatkalle. Se oli pirun hauska ja haastava trialointipeli, joka vei mieleni takaisin myöhäisen ysärin kulmille, jolloin pelasin ankarasti Action SuperCrossia ja pari vuotta myöhemmin vielä ankarammin sen jatko-osaa, Elasto Maniaa.

[PS3] Demon's Souls (2009)

Enpä olisi heti arvannut millaiseen rupeamaan joudun, kun aloitin kesällä Dark Souls Remasteredia pelaamaan. Se tie vei lopulta koko viiden pelin Soulsborne-sarjan uudelleenläpikäymiseen delsuineen kaikkineen offline-tilassa, enkä todellakaan ollut alkuun toiveikas, että onnistuisin siinä edes sen ensimmäisen Dark Soulsin kohdalla. Vaan kun Ornstein & Smough viimein kaatui, arvelin, että ehkä tästä sittenkin selvitään.

[PS4] Bloodborne (2015)

Ja nyt hirviöjahtia Yharnamissa.

Tekstit: RetroRistikko

Teinpä tällaisen köykäsen ristikkopelin ihan vain huvin vuoksi, koska eräs päivä pohdiskelin itsekseni että osaisinko. Käyttöliittymä ei ehkä ole sulavin koskaan, mutta toimiihan tuo. Koska täytettävät sanat on aiheesta johtuen hyvin pitkälti englanniksi, niin on myös vihjeetkin englanniksi ihan selkeyden vuoksi. Aihe on siis retro, lähinnä ysäriajan pelit ja peleihin liittyvät hahmot, henkilöt, laitteet tai muut sanat, mutta saattaapi sielä olla muutama muukin/vanhempaankin asiaan liittyvä juttu.

[PS4] Dark Souls 3 (2016)

..ja sitten tietenkin vielä trilogian päätososa.

[PS4] Dark Souls 2: Scholar of the First Sin (2014/2015)

Siirryin suoraan ykkösDarkkiksesta kakkoseen ja matka jatkui edelleen offlinessa. Toisin kuin ennen ensimmäisen Remasteredin peluuta, nyt uskalsin jo varovaisesti aavistella, että eiköhän tästäkin ilman apujoukkoja kunnialla selvitä. Ja selvisinkin, yay.

Höh

Ostin GameStopista uuden hienon Wind Waker-teemaisen Zelda-kahvimukin, mutta pilasin sen välittömästi ensimmästen käyttöjen jälkeen laittamalla tämän tiskikoneeseen. Eipä tullut mieleen etteikö nykyään voisi lähestulkoon kaikkia mahdollisia "normaalin" näköisiä astioita ja purnukoita pestä koneessa. Muistutus itselle: yritetäänpä tästä lähtien muistaa tarkistaa uusien mukien pohjasta mahdolliset pesuohjeet.

[PS4] Dark Souls: Remastered (2011/2018)

No nyt. Aloitetaanpa äärimmäisen pikaisella SoulsBorne-historiakattauksella. Olen pelannut niitä kaikkia siinä järjestyksessä kuin ne ovat ilmestyneetkin, mutta läpäissyt olen vain kolme peliä viidestä (ds, ds2, bb). Sarja on minulle henkilökohtaisesti jossain määrin melko tärkeäkin, vaikka Demon's Souls ja Dark Souls 3 ovat jääneetkin viimeistelemättä. Vaikka olen kaikkia sarjan pelejä pelannutkin ja tykännyt jokaisesta, en silti ole ollut sarjan suurkuluttaja. Tätä Dark Soulsin remasterointia aiemmin en ollut pelannut mitään näistä kahdesti, en ng+:n merkeissä tai muutenkaan.

[SWITCH] Bloodstained: Curse of the Moon (2018)

Bloodstained: Curse of the Moon on saavutettu stretch goal kickstartatusta ja vielä julkaisuaan odottavasta Bloodstained: Ritual of the Nightista. Molemmat ovat siis eri aikakausien Castlevaniatribuutteja entiseltä Castlevania-kehittäjältä, Igalta.

[PC] Bulletstorm Lite (2011/2017)

Alkuperäinen julkaisu: 2011
Remasterointi Full Clip/Lite -versioina: 2017

Bulletstorm jäi minulta aikanaan välistä muiden "kiireiden" vuoksi. Se kiinnosti minua konseptinsa vuoksi eikä sen takana olevat Painkilleristä tutut tekijätkään haitanneet, päin vastoin. Vaan silti se pelaamatta jäi jonka jälkeen unohdin sen olemassaolon pitkäksi aikaa. Viime vuonna Epic koki aiheelliseksi remasteroida Bulletstormin joka antoi minulle tarpeeksi hyvän syyn hypätä nyt näin jälkikäteen sen pariin kokemaan, mistä olin jäänyt aiemmin paitsi. Tämä pelaamani Originin Lite-versio eroaa Steamissa myytävästä Full Clipistä pääasiassa moninpelin puuttumisen verran.

[PC] Fallout 3 (2008)

Fallout uudistui kolmannessa osassaan rankasti vuonna 2008 ja vaikka muutokset jakoivatkin pelaajien mielipiteitä, taisi se yleinen vastaanotto olla enemmän sielä positiivisen puolella, arvosteluissakin pärjäsi hyvin. Minäkin siitä tykkäsin silloin kun alkuperäisiä en juurikaan ollut pienempänä pelaillut, niin eivät uudistuksetkaan tuntuneet minulle niinkään pyhäinhäväistyksiltä. Juuri lopetuksen saanut uudelleenpeluu maistui enää puoliksi hyvin.

[SWITCH] Hyrule Warriors: Definitive Edition (2014/2018)

Alkuperäinen Wii U -julkaisu: 2014
Definited Edition: 2018

Hyrule Warriors on Dynasty Warriors-peli Zeldan teemalla. Tämä on viimein entryni tähän kyseiseen (musou -nimelläkin tunnettuun) sarjaan. Tässä pelisarjojen yhdistelmässä Zeldojen puzzlet ja rauhallisempi pelitempo on saanut huutia, tilalla on aika pelkistettyä, grindausta sisältävää hack 'n' släshiä Zeldoista tutuilla hahmoilla ja tavaroilla.

[PS4] God of War (2018)

War, war never changes, God of War sen sijaan.. Uusi, aavistuksen hölmösti nimetty God of War on juonellisesti jatkoa "vanhoille" sarjan peleille, mutta muutoin on tämä ottanut selkeän irtioton aiemmista toimintapeleistä.

[PC] South Park: The Stick of Truth (2014)

South Parkin lisenssillä varusteltu roolipeli vuoropohjaisilla taisteluilla? Kuulostaa vitsiltä, mitä se toki tavallaan vähän onkin, mutta homma toimii.

[PC] Mass Effect 3 (2012)

Mass Effect -trilogian kolmas osa oli ollut tarkoituksenani pelata jo pitkään. Olin pelannut kaksi ensimmäistä osaa jo kahdesti, niin olihan se jo aikakin nähdä, miten Shepardin ja Reapereiden tarina oikein lopulta paketoidaan. Odotin entistä parempaa pelattavuutta ja erinomaista scifioopperaa, mitä kyllä sainkin, mutta ei se kokonaisuus silti ollut ihan niin moitteeton mitä toivoin.

[PC] Batman: Arkham City (2011)

Kevät tuli lumi suli bätmän sano pulipuli. Elikkäs nyt jatkoa messevälle Arkham Asylumille.

Tekstit: PUBG

Jonkin aikaa sitten pelifirmat yrittivät kilpaa päästä osaksi MOBA-hullunmyllyä, melko samalla tavalla on Battle Royale genrenä nyt muodissa. Ehkä jopa vielä pahemmin. Erinäisiä BR-pelejä on tulossa joka tuutista ja useisiin jo ilmestyneisiin peleihin on suunnitteilla jonkinlainen BR-moodi. Ymmärrettävästi nyt on hyvä aika takoa kun rauta on vielä kuumaa. Minun kosketuspinta tähän tällä hetkellä kaikkein kuumimpaan genreen on ollut PlayerUnknown's Battlegrounds, eli PUBG, ja siitä tämä tekstinpätkä pääasiassa kertookin.

[PC] Batman: Arkham Asylum (2009)

Nanananana jne. Rockstarin uudehko ja edelleen eläväinen Arkham-sarja alkoi vuonna 2009 Arkham Asylumista, joka on edelleen yksiä parhaiten arvosteluissa pärjänneistä supersankaripeleistä. Arvostelumenestyksestä supersankaripelin ominaisuudessa se piti muutaman vuoden hallussaan jopa guinness-ennätystä, ennenkuin sen tittelin nappasi itselleen, mikäs muukaan kuin jatko-osa Arkham City.

[PC] Deus Ex: Mankind Divided (2016)

Johtuen mainiosta Human Revolutionista (etenkin Director's Cutista), odotukseni Mankind Dividediä kohtaan olivat korkealla. Vaikka tämä ei ihan yhtä kovaa lopulta kolahtanutkaan kuin edeltäjä, oli Jenssenin paluu silti oiva peli.

[PC] Quake: Arcane Dimensions (2016)

Modikatsauksesta pitkästä aikaa, päivää. Arcane Dimensions on ykkösQuakelle tehty modi, joka pääasiassa lisää uusia kenttiä, mutta niiden ohella tuo myös uusia vihollisia, aseita ja parannuksia itse engineen.

[PC] SiN (1998)

Syntisessä SiNissä olisin suuresti kaivannut Half-Lifen tapaan mykkää päähahmoa. Ritual yrittää tässä toistaa Dukesta tuttua aukomista suulaalla kovanaamahahmolla, mutta liian myöhään ja tökerösti, Bladen ja muiden päälliköinti otti pelin aikana kovasti voimille.

[SWITCH] Celeste (2018)

Celeste sai kunnian olla ensimmäinen tänä vuonna ilmestynyt peli, jota pelaan ja jonka olen ostanut. Hyvä ostoshan se olikin.

[SWITCH] The End is Nigh (2017)

Edmund McMillenin nimeä hyvien pelien creditseissä ei voine pitää enää kenenkään mielestä sattumana. Makuasiat toki sikseen, eikä miehen pelit tietenkään ihan kaikille uppoa, mutta suksee on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut melkoista. Hänellä on ilmeisen hyvä putki päällä pelinteon saralla, joka käsittää esimerkiksi semmoisia nimiä kuin Super Meat Boy, The Binding of Isaac ja nyt viimeisimpänä The End is Nigh.

[PC] Return to Castle Wolfenstein (2001)

RTCW sai ensimmäisenä kunnian jatkaa Wolfenstein-sarjaa vuonna 1992 nähtyjen Wolfenstein 3D:n ja Spear of Destinyn jälkeen. Aikaa oli näistä ehtinyt kulua lähes vuosikymmen ja täytettävät saappaat olivat luonnollisesti isoa kokoa.

[GC] Tony Hawk’s Pro Skater 4 (2002)

Skedeiltiinpä taas hetki Tonin ja kumppaneiden kanssa.

[GBA] Kuru Kuru Kururin (2001)

Eli kavereiden kesken KKK (gasp!).

Tekstit: VR-testit Pikselissä

Tässä ihan lähettyvilläni on ollut jo vuoden päivät(?) Pikseli -niminen virtuaalitodellisuuspuisto, joka tarjoaa VR-elämyksiä HTC Viven parissa. Ajan siitä töihin päivittäin ohi ja kauppakeskuksen kyljessä on tästä iso mainos, joka kotimatkalla osuu aina silmään. Jos nyt en joka päivä, niin ainakin viikottain mietin sitä silmäillessäni, että pitäisi käydä jo vihdoin kokeilemassa. Nyt olen käynyt.

[GC] Tony Hawk’s Pro Skater 3 (2001)

Taas tuttu peli nuoruudesta. Siinä missä Tony Hawk 2 oli minulle huomattavasti tutumpi ja nostalgisesti tärkeämpi peli, kolmatta en aikoinaan muistaakseni jäänyt läpipeluun jälkeen enää hirveästi hinkkailemaan. Vaikka hyvä peli olikin ja niin teknisesti kuin pelattavuudeltaankin askel parempaan, ei se minuun kuitenkaan lähtemätöntä vaikutusta tehnyt. Sydän jäi edelliselle osalle.

Tekstit: Toinen vuosi takana

Taas on vuosi vierähtänyt bloggailun parissa. Eipä olisi alunperin uskonut, että jo kolmatta vuotta lähtisi tämä projekti pyörimään.

[PS2] Berserk Millennium Empire Arc: Chapter of the Holy Demon War (2004)

Vaikka Berserkin maailma ja päähahmo on kuin tehty pelejä varten, ei siitä silti ihme kyllä ole olemassa montaakaan peliä. Chapter of the Holy Demon War, joka ei koskaan Nipponin ulkopuolella päivänvaloa nähnyt, on ollut useiden nettikommenttien perusteella se ainoa oikea pelirintaman tribuutti Berserkille. Tähän en osaa ottaa tarkemmin kantaa kun en muita ole pelannut, mutta jos näin todella on, niin harmi, koska tämä oli minusta vain puoliksi hyvä.

[PC] Full Throttle Remastered (1995/2017)

Alkuperäinen julkaisu: 1995
Remasteroidun version julkaisu: 2017

Full Throttlekin on lapsuudesta tuttu peli. Vakuutuin aikanaan sen demoversiosta suuresti ja vähän myöhemmin sain haltuun kokoversionkin, mutta läpi asti en sitä kuitenkaan ikinä pelannut. Näin vuosikymmenien jälkeen, viime vuonna ilmestyneen Remastered-version kanssa oli vaivaton tarttua tähän klassikkoon pitkästä aikaa ja pelata se oikeasti viimeinkin läpi.

[PC] Virtua Cop (1994/1997)

Alkuperäinen julkaisu kolikkopelinä: 1994
Käännetty PC:lle: 1997

Pitkästä aikaa lapsuuden muistoista tuttu peli, jota ei ole tullut pelattua ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.

[PC] Tomb Raider (2013)

Vuonna 2013 Tomb Raider rebootattiin uuden näkemyksen kera. Ainakin siinä ihan alkuperäisessä tasohyppelyn siivittämä puzzleilu oli pääosassa ja toiminta pienemmässä roolissa (jatko-osia en ole pelannut, niistä en tarkemmin tiedä), niin tässä on ainakin ronskisti siirretty puzzleilua sivumpaan ja nostettu vauhdikaampi toiminta etualalle.

[GBA] The Legend of Zelda: The Minish Cap (2004)

Sainpas pelattua taas yhden aiemmin pelaamattoman Zeldan pois alta. Tällä kertaa peli olikin yllättäen Capcomin käsialaa ja iso-N on toiminut vain valvovan silmän roolissa sekä julkaisijana. Lopputulos ei ole onneksi kuitenkaan yhtään pöllömpi.

[PC] The Witness (2016)

The Witness on seikkailua ja haastavaa ongelmanratkontaa avoimessa maailmassa. Puzzlet on samalla yksinkertaisia mutta myös vaikeita ja nerokkaita. Ne vaativat usein paljon hyvää hahmotuskykyä, mitä minulla ei liiaksi ole.

[PC] Getting Over It with Bennett Foddy (2017)

Mies, ruukku ja hakku vastaan ruudun toisella puolella kiroileva pelaaja hiirensä kanssa. Pelin tekijä itse kuvailee peliä Steamissa näin: "A game I made for a certain kind of person. To hurt them."

[PS4] The Talos Principle: Road to Gehenna (2015)

Talosin tie jatkuu lisärissä Gehennaan.

[PC] Hotline Miami (2013)

Meinasin joulukuussa ottaa tämän ygöksen muistinvirkistykseksi ja pohjiksi alle ennenkuin aloitin kakkosta pelaamaan, mutta en sitten jaksanutkaan edetä asennuksesta pidemmälle. Kuten rapsassani taisinkin mainita, on tämä ensimmäinen pelattu jo aiemmin, enkä sitten viitsinyt pelata sitä enää uudestaan. Kakkosen viimeisteltyäni sain siitä kuitenkin sitten lisämotivaatiota palata tämän pariin ja nyt se onkin jo ohi. Pahus.

[PC] Undertale (2015)

Undertale ammentaa vaikutteensa Mother-sarjasta, joka alkoi NES:llä vuonna 1989, jatkui SNES:n parissa 1994 ja päättyi GBA:lla vuonna 2006. Ainoastaan Mother 2 on julkaistu Japanin ulkopuolella, ja sitäkin kutsuttiin nimenvaihdoksen myötä EarthBoundiksi. Todennäköisesti juuri tämän pelin vaikutuksena on Undertale syntynyt.

[PS4] The Talos Principle (2014/2015)

Julkaistu alunperin: 2014

Portattu Ps4:lle: 2015

Kroatialainen puzzleilu yllätti kovista odotuksistani huolimatta laadukkuudellaan. Vaikka vakava ja älykästä diippiä filosofiaa täynnä oleva puzzle-peli Serious Samin isältä kuulostaa hivenen erikoiselta yhdistelmältä, niin lopputulos toimi kuitenkin todella hyvin.