[PC] The Secret of Monkey Island: Special Edition (1990/2009)

Hi! My name's Guybrush Threepwood, and I want to be a pirate!

[GC] Super Mario Sunshine (2002)

Aurinkoinen ja värikäs Mario Sunshine on sekoitus uutta ja vanhaa. Mukana myös välivideoita ja ääninäyttelyä!

[GBA] Metroid Fusion (2002)

Metroid Fusion on samalla Metroid 4, että myös kronologisesti sarjan viimeinen osa (ainakin tällä hetkellä). Fusionilla oli samoten kunniana olla ensimmäinen 2D-Metroid sitten 1994 Super Metroidin. Vuonna 2002 ilmestyi Fusionin lisäksi GameCuben Metroid Prime, joten varsin hyvä Metukkavuosi oli kyseessä lähes kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen.

[PC] Half-Life: Opposing Force (1999)

Half-Lifelle ilmestyi kaksi lisäriä nykyään Borderlandseista tutulta Gearboxilta. Opposing Force on näistä se ensimmäinen, joka myös samalla oli koko firman ensituotos.

[NES] The Legend of Zelda (1986)

Päätinpä palata siihen peliin, mistä Zeldan ja Linkin taru on aikanaan alkanut. Tämä on minulla ollut käytännössä täysin pelaamatta aina tähän päivään saakka, enkä yhteenkään dungeoniin ollut aiemmin nenääni työntänyt, vaikka moneen kertaan olin pelin vuosien saatossa aloittanutkin.

[PC] Shadow Complex Remastered (2009/2015)

Komeaa ja uudehkoa tuplatatein varusteltua Metroidvaniaa Unrealin moottorilla, kyllä kiitos.

[N64] The Legend of Zelda: Ocarina of Time (1998)

Wind Wakerinhan pelasin äskettäin ja Zeldakärpäsen puraisemana innostuin ottamaan Ocarina of Timenkin viimein tosissaan tulille. Ocarinaa olen siis pelannut muutaman kerran aikaisemminkin, mutta vain sen verran, että olen turhautunut kontrolleihin heti alussa, enkä ole jaksanut pelata edes aloituskaupungista ulos. Tiedän, että tämä kuulostaa lähinnä pyhäinhäväistykseltä, kun otetaan huomioon miten legendaarinen ja kehuttu peli onkaan kyseessä.

[GC] TimeSplitters 2 (2002)

FPS-pelit ovat aina olleet ehdottomasti yksi suosikkigenreistäni ja se näkyy myös tässä blogissa. TimeSplitters 2 oli ensimmäinen omistamani FPS-peli konsolipuolella ja myös ensimmäinen FPS-peli, mitä tuli millään konsolilla pelattua enemmän kuin kymmenen minuuttia kerrallaan. Näin ollen ohjaaminen hiiren ja näppäimistön sijaan GameCuben pädillä oli silloin todella outoa ja paljon totuttelua vaativaa.

[PC] Doom 2: Foursite (2016)

Foursite ylitti useiden peliuutissivustojen uutiskynnyksen viime kuussa, kun muuan Ben Mansell julkaisi noin 300 tunnin ajan rakenteilla olleen massiivisen Doom 2 -kenttänsä.

[GC] The Legend of Zelda: The Wind Waker (2002)

Lapsellista Cel Shading -grafiikkaa ja liikaa purjehtimista. Vain niistä on kriittisimpien mielestä tämä ristiriitaista mainetta nauttivan GameCuben Zelda-peli tehty.

[PC] Doom 2: No Rest for the Living (2010/2012)

Kun Doom 2 portattiin Xbox 360:lle digitaalisesti Live Arcaden kautta Nerve Softwaren toimesta, niin he tekivät siihen samalla myös uuden lisälevyn, nimeltään No Rest for the Living. Doom 3 BFG Editionin kyljessä se julkaistiin virallisesti vähän jälkijunassa myös PC-pelaajien pelattavaksi, ja hyvä niin.

[PS1] Castlevania: Symphony of the Night (1997)

Castlevania-sarja otti SotN:n myötä uuden suunnan ja hylkäsi lineaarisen levelijärjestyksen. Pelialueen rakentamiseen mallia otettiin avoimemmasta Metroid-sarjasta ja loppu onkin historiaa, Metroidvania-ilmiö oli syntynyt.

[PS1] Metal Gear Solid (1998)

Vuorossa toimintahiiviskelypelien pioneerisarjan kolmas osa, joka monelle länkkärille oli epäilemättä se ensimmäinen kosketus sarjaan. Ja millainen sarja se onkaan!

[NES] Adventures of Lolo (1989)

King Egger kidnappaa prinsessa Lalan linnaansa ja Lolon housuissa lähdetään häntä pelastamaan. Jotain hieman tämän tapaista on taidettu kuulla ennenkin?

[PC] Doom 3: BFG Edition (2004/2012)

Kolmannen Doomin julkaisun tapahtuessa monet jatkoivat edelleen odottamistaan, että näkisivät "sen oikean" kolmannen osan tälle legendaariselle sarjalle.

[NES] Mega Man 2 (1988)

Mega Man 2 on tuntunut monien mielestä olevan aina se paras, jos ei nyt koko sarjasta (X on myös todella suosittu), niin ainakin alkuperäisistä sarjan peleistä. Vaikka 8-bittisen Nintendon Mega Maneja olenkin pienenä ja myöhemminkin hieman pelaillut, niin en silti ole koskaan pelannut ainuttakaan niistä läpi, joten nyt olikin hyvä aika kokea sellainenkin ihme.

[PC] Max Payne (2001)

Se mies jonka ympäriltä tuolit viedään ja jolla ei ole mitään menetettävää.

[PC] Carmageddon II: Carpocalypse Now (1998)

Ensimmäinen Carmageddon kävi uusintakäsittelyssäni vähän aikaa sitten lisälevyineen ja nyt oli kagosen vuki. Aikanaan tämä jätti enemmän hyviä, mutta myös jotain varsin huonoja muistoja mieleeni.

[SNES] Mega Man X3 (1995)

Megamania "pitkästä aikaa". Jatketaan edelleen X-sarjalla ja vuorossa näemmä hieman ristiriitaista mainetta nauttiva kolmas osa. Oma mielenkiinto oli ennakkoon suhteellisen korkeahkolla mestarillisen ykkösen ja kohtuullisen kakkosen saattelemana.

[GC] Metroid Prime (2002)

Noniin, Metroid Prime. Katsotaanpas sitä nyt sitten uusin silmin..

Tekstit: Minä ja Metroid

Metroid. Tämä pelisarja on minulle samanaikaisesti erittain tärkeä, että vähän tuskallinenkin. Metroid sarjana aiheuttaa minulle paljon ristiriitaisia fiiliksiä. En ole oikein koskaan tainnut kirjoittaa mitään tämäntapaista, mutta yritetään. Tämä on minun ja Samus Aranin historia, sellaisena kuin sen muistan ja koen.

[GBA] Metroid: Zero Mission (2004)

Metroid Zero Missionissa on varmasti monille paljon tuttua, sillä se on remasteroitu versio sarjan ensimmäisestä pelistä, vuoden 1986 Metroidista.

[PC] Carmageddon Splat Pack (1997)

Lisäri Carmageddoniin, voisiko se muokata nykyisellään vain kohtalaista peliä parempaan suuntaan? Valitettavasti ei.

[PC] Final Doom (1996) Osa 2/2 The Plutonia Experiment

TNT oli näemmä vasta lämmittelyä, The Plutonia Experiment on selkeästi tehty vaikeus edellä, sisältäen todella haastavia leveleitä. Kentissä on pääasiassa aika maltillisesti vihollisia (Doom-mittarilla), mutta niiden sijoittelu ja pelaajan yllättäminen housut kintuissa arvaamattomilla ansoilla, tekevät tästä todella haasteellisen.

[PC] Final Doom (1996) Osa 1/2 TNT: Evilution

Kaikkihan varmasti jo tiesikin, että Final Doomhan ei ole (tai ollut aikanaan) uusi Doom-peli, vaan stand-alone lisälevelipaketti Doom 2:n enginellä. Kaksi jättimäistä 32:n mapin episodia sisältäen ja molemmat eri tekijöiltä. Huomionarvoista on, että id ei ole ollut osallisena kummassakaan Final Doomin episodista, vaan molemmat pätkät on ulkopuolisten tahojen aikaansaannoksia, id:n hoitaessa vain julkaisun ja laadunvalvonnan roolia.

[PC] Painkiller: Battle Out of Hell (2004)

Jo heti seuraavana päivänä Painkillerin läpäisyn jälkeen laitoin ensimmäisen lisärin tulille. Yksinkertaisesti, nälkä jäi ja lisää oli samantien saatava.

[PC] Painkiller (2004)

Vaikka Painkilleriä ei välttämättä vielä kutsuttaisikaan retroksi, niin on 12 vuotta kuitenkin ihan kunnioitettava ikä pelille, ja voin hyvillä mielin hyväksyä sen blogiini. Pelasin tämän innoissani silloin julkaisun aikaan läpi, ja sen jälkeen on tasaisesti aina välillä muutaman vuoden välein tullut hinku pelata Painkiller uudestaan. Nyt vihdoin otin haasteen oikeasti vastaan haaveilun sijaan.

[SNES] Castlevania: Dracula X (1995)

Vuonna 1993 ilmestyi merkittävä Castlevania-peli, Rondo of Blood. Se jäi Japanilaisten yksinoikeudeksi länsimaissa harvinaisemmalle, TurboGrafx 16-koneelle (PC Engine), eikä nähnyt länsimaista julkaisua kuin vasta 2010 Wiillä Virtual Console-versiona. Ilmeisesti Dracula X:stä odotettiin suoraa Rondo of Bloodin SNES-porttausta, mutta paljastui sittenkin hyvin erilaiseksi ja sensuurikoneen läpikäydyksi. Euroopassa peli julkaistiin jostain syystä nimellä Vampire's Kiss.

[N64] Super Mario 64 (1996)

Super Mario 64 siirsi Marion huikeat seikkailut ensimmäistä kertaa kolmanteen ulottuvuuteen ja avoimempaan maailmaan, muuttaen samalla sarjasta lähes kaikki ennalta tutut rakenteet täysin uusiksi.

[N64] Doom 64 (1997)

Doom portattiin aikanaan lähes joka koneelle enemmän tai vähemmän onnistuneesti. id Softwaren valvonnassa Midway Gamesin tekemä nipakuusnepan Doom poikkeaa kaikista muista konsoliveljien versioista hyvinkin radikaalisti, sillä tämä onkin mahdollisimman suoran käännöksen sijaan aivan uusi Doom-peli.

[PC] Carmageddon (1997)

Destruction Derby oli SE romurallipelisarja aina siihen asti, kunnes Carmageddon ilmestyi.

[PC] Doom: Romeron uudet kartat (2016)

Doomin ensimmäinen episodi on kahta kenttää lukuunottamatta kokonaan John Romeron käsialaa. Niinpä miekkonen päätti yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen palata Doomin levelieditorin pariin, ja tehdä näille kahdelle poikkeukselle korvaavat, uudet kartat.

[PC] Quake: Episode 5: Dimension of the Past (2016)

Quake täytti äskettäin 20-vuotta. Kunnioitettavan syntymäpäivän kunniaksi, uusista Wolfenstein-peleistä vastannut MachineGames teki Quakeen uuden episodin sarjan faneille, ilmaiseksi.

[PC] Quake Mission Pack 2: Dissolution of Eternity (1997)

Quake täytti juuri 20-vuotta, tämähän tarkoittaa sitä, että nyt jos joskus on Mission Pack 2:n aika. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta, oma totuuteni paljastui seuraavanlaisesti:

[NES] Kirby's Adventure (1993)

Kirbyn pelisarjan debytti tapahtui vuonna 1992 GameBoylla, mutta nykyään kaikille tuttu vihollisten erityistaidon kopiointi tuli Kirbylle mahdolliseksi vasta tässä sarjan toisessa pelissä, vuotta myöhemmin.

[SNES] Contra III: The Alien Wars (1992)

Jos muistelen omaa ala-aste ikäisyyttäni ja pitäisi nimetä niiltä ajoilta jotain tiettyjä pelejä, jotka on jääneet mieleen ja tehneet suuren vaikutuksen, niin Super Probotector (eli Contra 3), on helposti yksi sellaisista nimikkeistä.

[PS1] MDK (1997)

Pelasin aikoinaan kaverin luona PCMASTERRACE-versiota paljonkin ja tykkäsin kovasti, näin parikymmentä vuotta myöhemmin uudelleenpeluun jälkeen täytyy sanoa, että en ihmettele miksi. Vuodet ovat toki MDK:ta jonkin verran koetelleet ja sen aikainen huima tekninen ennennäkemättömyys on enää muisto vain, mutta aika mielenkiintoinen kokemus se oli silti edelleen.

[PC] Shadow Warrior (1997)

Lo Wangin seikkailu itäaasiateemaisessa halvan huumorin Duke Nukem 3D-kloonissa on osaltani saanut päätöksensä. Who wants some Wang?

[PC] Diablo (1996)

Kaikki Diablot ovat olleet minulle oman aikansa yksiä tärkeimpiä pelejä, ja kaikkia olen pelannut myöskin hirveitä määriä, etenkin kolmosta. Pelisarja täyttääkin näemmä tänä vuonna kunnioitettavat 20-vuotta.

[SNES] The Legend of Zelda: A Link to the Past (1991)

Taas käsittelyssä yksi Super Nintendon ehdottomista klassikoista. Tämä onkin jännä tapaus, sillä olen aina pitänyt Link to the Pastia erittäin suuressa arvossa, vaikken ole edes koskaan aiemmin pelannut sitä ihan edes puoleen väliinkään.

[PS1] Rayman (1995)

Tykkäsin Raymanistä pienempänä aika paljonkin, mutten koskaan pelannut sitä läpi asti. Nyt muistan miksi.

[PS1] Tony Hawk's Pro Skater 2 (2000)

Ennen loistavaa ja melko realistisella otteella liikkeellä olevaa SKATEa, meillä oli itsensä Tony Hawkin omalla nimellä brändäämä, vähemmän realistinen ja reilusti vauhdikkaampi pelisarja.

[PC] Half-Life (1998)

Valven ensimmäinen peli, Half-Life, on varmasti yksi merkittävimmistä julkaisuista fps-pelien rintamalla. Se oli ns. aikuismaisempi sekä teemaltaan ja juoneltaan roimasti realistisempi kuin muut räiskinnät siihen aikaan. Mainitsemisen arvoista on myös, että vuonna 1999 muuan Counter-Strike sai alkunsa juurikin Half-Lifen modina.

[SNES] Super Mario World 2: Yoshi's Island (1995)

Kovasti ylistetty Snes-seikkalu Super Mario World 2 on sinällään vähän hämäävä nimi pelille, jossa pääosassa on Marion sijaan Yoshi. Mario kyllä roikkuu rääkyvänä va(i/u)vana mukana kaikkialle, mutta eriväriset Yoshi-dinot on pelin selkeät päähahmot.

[PC] Quake 2 Mission Pack: The Reckoning (1998)

Quake 2 sai kaksi omaa mission packiansa siinä missä ykkönenkin. Aiempaa tutustumista vailla olivat nämäkin. Totta kai toivoin, että tämä tekisi kaiken emopeliään paremmin ja olemalla pirun kova paketti, yllättäen samalla tapaa kuin Q1:n ensimmäinen lisäri. Vaan kuinkas kävikään.

[SNES] Secret of Mana (1993) Osa 2/2

Noniin, seikkailu SoM:n maailmassa sai viímein päätöksensä. Osaan yksi täältä.

[PC] Hexen: Beyond Heretic (1995)

Hereticin jatko-osa, Hexen, tekee asioita eri tavalla, kuin mitä pelkän Hereticin, saati Doom-pelien perusteella olettaisi.

[SNES] Super Mario World (1990)

Super Nintendon julkaisupeli Super Mario World, on useiden mielestä paitsi paras kahden ulottuvuuden Mario-peli, myös yksi SNES:in parhaita pelejä. Niin myös minun.

[PC] Quake Mission Pack 1: Scourge of Armagon (1997)

Jäätävän hyvä musiikki, paljon vihollisia ja hardin tuoma sopivan tiukka vaikeustaso alusta alkaen. Tämän lisärin jo heti ensimmäisessä kentässä minulla tuntuu olevan paljon hauskempaa kuin Quaken yksinpelin parissa koskaan aiemmin.

[NES] Journey to Silius (1990)

Journey to Silius on ihan hyvää mainetta nauttiva sidescrolleri hieman Contran tapaan, joka on aikanaan mennyt minulta täysin ohi ja jäänyt pelaamatta.